Luonto on meille ihmisille yllättävän tärkeä juttu. Emme aina huomaa sitä, kun kaikki menee kohtuullisesti. Kun ongelmia ilmenee, tajuammekin ottaneemme asian liiaksi itsestäänselvyytenä. Monesti ympäristöön ja luontoon liittyvissä kysymyksissä havahdumme liian myöhään.

Itämerestä keskustellaan meillä tavanomaisesti kesäisin. Levälautat vaikuttavat silloin konkreettisesti ainakin meremme rannoilla asuvien ja lomailevien ihmisten elämään. Talvella taas yleensä keskitytään toiseen tärkeään uhkatekijään, lisääntyneeseen laivaliikenteeseen, erityisesti öljykuljetusten tuomiin riskeihin. Itämerestä olisi kuitenkin puhuttava läpi vuoden. Itämerta auttavia toimia pitäisi toteuttaa kaiken aikaa, kiihtyvällä tahdilla.

Ympäristöministerin salkku on nyt ensi kertaa keskustalla. On mielenkiintoista nähdä, millaiseksi kepulaisten ympäristöpolitiikan linja muotoutuu. Toivottavasti salkkua ei hamuttu vain maatalouden suojelemiseksi uusilta päästövelvoitteilta. Nykyisetkään kun eivät tunnu tuovan tulosta - ainakaan Itämeren osalta.

Maatalousministeri Anttila ei ole salaillut kesäkommenteissaan näkemystään maatalouden vähäisestä merkityksestä Itämeren tilaan. Suomen Kuvalehdessä heinäkuussa (SK30) Anttila totesi, "maatalous on yksi tekijä, ei ainoa". Elokuun alussa Tammelassa Anttila sanoi, "keskustelu Suomen maatalouden vaikutuksesta Itämeren ravinnepäästöihin on saatava oikeisiin mittasuhteisiin" ja "ettei Itämerta pelasteta yksin Suomen maatalouden päästöjen minimoimisella".

Itämeren tilanne on vakava. Esimerkiksi hiljattain tutkimusalus Aranda löysi merestämme pelättyjä kampamaneetteja, jotka ovat muuallakin horjuttaneet ekosysteemejä ja romahduttaneet kalakantoja. Asiaa ei auta, jos merkittävissä tehtävissä olevat ihmiset vähättelevät keskeisen päästöjen aiheuttajan merkitystä. Minusta suomalaiselta maataloudelta on voitava edellyttää parempia tuloksia. On turha osoitella Venäjän ja muiden maiden suuntaan, jos omatkaan toimet eivät tuota toivottuja tuloksia. Voimme kai kohtuudella odottaa, että kun ympäristötukea niin EU:lta kuin suomalaisten veronmaksajien pussista maksetaan, päästöt myös oikeasti vähenevät.

Keinoja kyllä on. Tutkijat esimerkiksi arvioivat, että noin 80 prosenttia maatalouden fosforihuuhtoumasta tulee 20 prosentilta peltoja. Miksei näitä peltoja oteta tehosyyniin ja laiteta päästöjä kuriin? Miksei kosteikkoja rakenneta lisää? Miksi lannoitteita käytetään edelleen ikään kuin varmuuden vuoksi? Herätkää, ministerit Anttila ja Lehtomäki. Maatalous on Suomessa suurin Itämeren saastuttaja. Ei näitä päästölukuja kukaan ole omasta hatustaan vetänyt.

Susanna Huovinen
ympäristövaliokunnan pj., kansanedustaja