Koska maakuntalehtemme päätoimittaja Erkki Laatikainen jaksaa edelleenkin vatvoa keväisiä tapahtumia, kommentoin lyhyesti muutamia hänen tarkoitus- hakuisia näkemyksiään. Laatikainen katsoo, että Anneli Jäätteenmäen pääministeritien katkaisi miehinen valtaeliitti. Toinen pääsyyllinen Jäätteenmäen lupaavan uran katkeamiseen on Laatikaisen mielestä etelän media, joka sekin on sokaistunut maskuliinisuudesta. Aika myöhäisherännäiseltä tuntuu Laatikaisen huoli naisasiasta ottaen huomioon hänen kirjoituksensa edellisten presidentinvaalien yhteydessä.

Laatikainen on saanut tukea ajatuksilleen tutkija Jaana Kuusipalolta, jonka mielestä myös naiseus oli oleellinen syy Jäätteenmäen eroon johtaneissa tapahtumissa. Naisena, poliitikkona ja kohtalaisen läheltä tapahtumia seuranneena en voi allekirjoittaa näitä väitteitä. Se, että nainen toimisi Suomen tasavallan pääministerin tehtävässä, ei ole minulle mikään itseisarvo. Ensisijainen vaatimus on tehtävän hyvä hoitaminen, ei se, kumpaa sukupuolta pääministeri edustaa. Jäätteenmäki kompastui omiin sekaviin selityksiinsä, ei siihen, että hän on nainen.

Päätoimittaja Laatikainen (KSML 23.8.2003) löytää tasavallan presidentti Halosesta ja Jäätteenmäestä paljon yhtäläisyyksiä ihmisinä ja poliitikkoina. Itsekin kunnioitan edelleen Jäätteenmäen rohkeutta arvostaa samaa sukupuolta olevien ihmisten parisuhdetta sekä hänen tekemäänsä työtä ihmisoikeuksien edistämiseksi. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Jäätteenmäki käytti hyväkseen salaisiksi tietämiään asiakirjoja hyökätäkseen Paavo Lipposen ja demarien kimppuun vaalitaistelun viime metreillä. Pääministeriksi tultuaan hän nautiskeli tasavallan presidentin suosiosta, jonka tiesi viekkaudella hankituksi. Tällaista toimintatapaa ei Tarja Halonen olisi koskaan käyttänyt. Se vissi ero heissä ihmisinä on.

Jäätteenmäki siis ei paljastanut jotain "poikien" juonta, vaan yritti johtaa keskustelua harhaan tulkitsemalla tietoisesti väärin salaisia asiakirjoja. Suomi ei missään vaiheessa ollut osa Yhdysvaltojen sotakoalitiota ja sen Jäätteenmäkikin tiesi. Keskustassa on myös joukko taitavia ulkopolitiikan osaajia, jotka varmasti näkivät tämän vaaliaseen sisältämät riskit Suomen hyvien ulkopoliittisten suhteiden hoidolle. Silti entinen pääministeri päätti hyödyntää tätä materiaalia. En tiedä, kuinka paljon pidemmälle tätä rautalankaa täytyy taivuttaa? Keskustaväki ja pari päätoimittajaa tuntuu edelleenkin löytävän syyllisiä soppaan kaikkialta muualta paitsi oman puolueen johdosta.

Meidän eduskuntaryhmämme tai puolueemme johto ei halunnut eikä halua ottaa kantaa Kepun vaalitaistelun vaiheisiin. Kuitenkin kun alkoi käydä selväksi, että Jäätteenmäen selitykset vaihtelivat päivästä riippuen, huolestuivat luonnollisesti myös hallituskumppanit. Yhteisen hallituksen pääministerin on nautittava kaikkien hallituspuolueiden luottamusta.

Toivon, että Keskusta löytää tavan käsitellä tämä epäilemättä hyvin vaikea ja kipeä asia pois päiväjärjestyksestä. Hallitusyhteistyöhän sinänsä on sujunut hyvin, mistä viimeisin osoitus on ennätysnopea budjettiriihi. Myös eduskunnassa me hallituspuolueiden kansanedustajat olemme keskittyneet koko ajan työhön enemmän kuin tämän asian pöyhimiseen. Ymmärrän, että kannattajille on kova juttu, jos ehdokas, jota on vuosien saatossa tukenut, tyrii hyvin alkaneen homman. Siitäkin pitäisi vain osata päästää irti. Varmaa on, että vielä saamme Suomeen naispääministerin. Se, onko hänellä Keskustan jäsenkirja, jää nähtäväksi.

Susanna Huovinen
kansanedustaja,
sos.dem. eduskuntaryhmän 1.varapuheenjohtaja