Kokoomus on joutunut selityskannalle tasa-arvotupolupauksistaan.
Budjetin lähetekeskustelussa eduskunnassa valtiovarainministeri Jyrki
Katainen oli helteessä selittäessään, miten luvattu 500 euroa voikin
muuttua muutamaksi kympiksi alle puolessa vuodessa. Ja vaikeaahan sen
selittäminen luonnollisesti onkin.
Nyt kokoomusjohtaja Katainen puhuu valtion tarkan taloudenpidon
puolesta. Viime kaudella oppositiojohtaja Katainen oli korottamassa
lapsiperheiden, eläkeläisten, opiskelijoiden ja työssäkäyvien
etuuksia ja keventämässä verotusta niin, että miljoonat eurot vain
vilisivät silmissä. Nyt on toinen ääni kellossa, kun pitääkin
oikeasti katsoa, mihin valtion varat riittävät.
Ulkopolitiikassa on kuulemma nyt alkanut uusi aika, jolloin puhutaan
rohkeasti asioista. En ole huomannut muutosta. Ulkopolitiikasta on vain
valitettavasti tehty sisäpolitiikan keppihevonen. Perinteisesti on
yritetty noudattaa yhteisesti sovittua linjaa, varsinkin kun käydään
esiintymässä ulkomailla. Muutenhan voi syntyä mielikuva, ettei pieni
kansakunta edes osaa päättää, mitä mieltä se asioista on.
Puolustusministeri Häkämies ei ole vastannut tärkeimpään
kysymykseen: miksi hän piti puheensa juuri Washingtonissa? Syntyy
väkisinkin mielikuva isähahmolta tunnustusta haeskelevasta pojasta, joka
yrittää keinolla millä hyvänsä saada isompansa hyväksynnän.
Tämäkö on nyt se uusi linja? Käytetäänkö Venäjällä sama puhe
toistamalla haasteena USA, USA, USA?
Pääministeri Vanhanen on vielä helisemässä näiden
häksyilijöiden ja muiden NATO-intoilijoiden kanssa. Se näkyy jo nyt
vaikeutena pitää hallitusta yhtenäisenä. Kaiken kaikkiaan
porvarihallituksen alkutaivalta leimaa se, että paljon riittää puhetta
ja monenlaisia lupauksia, mutta kovin vähän tekoja. Pian pitäisi saada
hieman omiakin näyttöjä aikaiseksi.