Kuntavaalit – Karnevaalit Eduskunnan keskusteluja on mielestäni viime viikkoina leimannut kaksi suurta aihetta. Ehdoton Top 1. aihe on ollut bensan hinta ja toinen on kestoaiheenakin tunnettu aluepolitiikka. Bensan hinnasta hallitus sai jo toisen välikysymyksen ja äänestyksessä myös toisen luottamuslauseen. Eduskunnan enemmistö on siis samaa mieltä siitä, että tällä hetkellä bensaveron alentaminen olisi antautumista öljyntuottajajärjestöjen liekaan. Tätä eivät ole muutkaan Euroopan maat tehneet vaan ovat päättäneet yhteistuumin osoittaa OPECin suuntaan, että aina verotuksen ei pidä olla se, mikä joustaa. Jos oppositio todella päästettäisiin päättämään asioista, he ilmeisestikin alentaisivat bensan verotuksen lisäksi lukuisia muitakin veroja sekä lisäisivät valtion menoja tyyliin "kaikkea kaikille". Tällä tyylillä he ainakin vaatimuksiaan eduskunnassa esittävät. Ja pian Suomi olisi uudestaan suossa. Ja mitä takeita he silti voisivat antaa siitä, että bensaveron alennus todella näkyisi kuluttajan maksamassa hinnassa? Eivät minkäänlaisia takuita. Aluepolitiikassa keskustelussa on käytetty tiuhaan sanoja uusi ja vanha aluepolitiikka. Uusi aluepolitiikka oli oppositiolle kuin kirosana, jota vain Lipponen kavereineen käyttää, kunnes Seppo Kääriäinen ilmoitti ymmärtävänsä uuden aluepolitiikan positiivisen merkityksen. Minusta uudella aluepolitiikalla tarkoitetaan sitä, että alueita kannustetaan hakemaan omia vahvuuksiaan ja satsaamaan sitten näihin yhteisesti valittuihin tavoitteisiin. Liian laajaa valikoimaa asioita listalla ei saisi olla, koska silloin on vaarana, ettei mikään satsauksista kanna toivottua hedelmää. Se, miten kunnissa ja alueilla sitten pystytään yhteistuumin päättämään mihin vahvuuksiin aletaan panostaa, onkin isompi kysymys. Kuten tiedämme mielipiteissä on eroja ja aina yhteisen kompromissin hakeminen ei ole ollenkaan helppoa. Silti on yritettävä. Tuttu toimittaja tuli vastaan eduskunnan käytävällä ja vaati kommenttia Suomen Pankin johtajapelistä. Totesin, että tässä asiassa useat aikuiset ihmiset olivat osoittaneet olevansa lapsia jälleen. Olen nimittäin vakaasti sitä mieltä, että koko tämä johtaja-asia olisi hoidettu jo ajat sitten ja aivan toisella tavalla mikäli kokoomuksen puheenjohtaja Sauli Niinistö ei olisi tehnyt tästäkin asiasta arvovaltakysymystä itselleen. Vasemmistoliiton puheenjohtaja, asian hallituksessa esitellyt Suvi-Anne Siimes olisi hänkin voinut osaltaan jättää julkisuuspelin vähemmälle ja pitää nimien suhteen matalaa profiilia. Nyt kuitenkin on asia saatu ainakin toistaiseksi päätökseen kun Tasavallan Presidentti, hänelle kuuluvien valtaoikeuksien puitteissa teki oman, mielestäni perustellun ratkaisun. Suomen Pankin johtajapeli kiehui selvästi yli. Mielestäni jo siitäkin syystä, että onhan aikoihin eletty jos maassa valmistaudutaan tärkeisiin kunnallisvaaleihin, joissa valitaan tuhansia valtuutettuja ja porukka vaan puhuu parin pankinjohtajan valinnasta. Vaikka Suomen Pankin johtajat ovatkin tärkeää joukkoa niin oman näkemykseni mukaan, tavallisen kansalaisen arjen kannalta paljon merkittävämpää väkeä ovat ne, jotka vajaan kuukauden päästä saavat 4 vuoden valtakirjan valtuustosaleihin. Nuoria kannustettiin vuosia sitten uurnille lauseella: Vain mäntti jättää äänestämättä. Nyt moinen syyllistäminen on jätetty unholaan ja nuorisojärjestöt muistuttavat niin nuoria kuin meitä muitakin aktiivisella kehotuksella: Hoida omat asiasi – äänestä kuntavaaleissa. Minä puolestani muistutan siitä, että värillä on väliä: Valitse palvelut – valitse SDP. Tehdään yhdessä näistä kuntavaaleista koko kansan karnevaalit! Susanna Huovinen
|
