|
(Kolumni Sisä-Suomen Lehdessä 1.7.2006)
Euroopan puheenjohtajana
Suomen EU-puheenjohtajuuskausi alkaa tänään lauantaina 1.7.2006. Puoli vuotta suomalaiset
johtavat puhetta kaikissa neuvoston kokouksissa, olipa sitten aiheena koulutus, talous tai liikenne. Jos muualta maailmasta halutaan kysyä Euroopan unionin kantaa, puhelin soi Suomessa. Urakka on
melkoinen, mutta eipä siitä ole ollut tarvetta sen isompaa numeroakaan tehdä.
Tämä kevät onkin kotimaan kiireiden ohella ollut tiivistä valmistautumista
puheenjohtajuuteen. On vierailtu komissiossa ja Euroopan parlamentissa omien
valiokuntien jäseniä tapaamassa. Ministerikollegoita eri maista on tavattu niin
vierailuilla kuin kokoustenkin yhteydessä. Onpa moni halunnut tulla tulevan
puheenjohtajan luokse käymäänkin. Monelle ministerille kyseessä on ollut
ensimmäinen vierailu Suomessa.
Aivan heinäkuun alussa saamme vieraaksemme EU-komission. Jokainen ministeri käy
oman aihealueensa asioita läpi komissaarin kanssa. Toisilla meistä on
useampikin neuvoston osa hoidettavana. Niinpä esimerkiksi itse tapaan
liikennekomissaari Barrot'in lisäksi viestintäasioista vastaavan komissaari Redingin.
Heinäkuussa monet suomalaisministerit pääsevät laillani eurooppalaiselle
kyselytunnille. Jokainen Euroopan parlamentin valiokunta kuulee puheenjohtajamaan linjauksia omasta kaudestaan. Parlamentin kuulemisessa kuten neuvoston virallisissa kokouksissakin käytetään omaa
äidinkieltä, mutta käytäväkeskusteluissa ja epävirallisissa tapaamisissa
vilahtelevat niin englanti, saksa kuin ranskakin.
Puheenjohtajuus on vaativa homma. Samalla se on valtava mahdollisuus.
Puheenjohtaja ei voi rakentaa täysin omaa esityslistaansa, vaan monet asiat
periytyvät edellisiltä puheenjohtajilta. Tässä roolissa ei voi myöskään ottaa asennetta:
"Nyt näytetään niille Euroopan herroille", kun itse ollaan herrana koko puulaakissa.
Pitää olla yhteistyökykyä ja -halua eikä neuvottelutaitokaan pahitteeksi ole.
Kaikki poliitikot ympäri maailmaa ovat jostakin kotoisin. Eurooppalaiset kollegani ovat näkyvästi ylpeitä omasta maastaan, kielestään, kulttuuristaan ja myös omasta kotiseudustaan. Niin myös me keskisuomalaiset. On hienoa kertoa
oman maakunnan ihmisistä, yrityksistä, tavoista ja
tottumuksista.
Eräs kollega oli tavattoman kiinnostunut juuri oman maakuntani teollisesta rakenteesta. Niinpä pääsin kertomaan Keski-Suomen merkittävästä puu-, paperi- ja metalliteollisuudesta. Kerroin esimerkiksi
taannoisesta vierailustani Valtran traktoritehtaalla, entisessä kotikaupungissani
Suolahdessa. Kollega vaikutti hieman yllättyneeltä kuultuaan, miten paljon
maassamme on puu- ja metalliteollisuutta. Monelle eurooppalaiselle Suomi
taitaa edelleenkin näyttäytyä vain elektroniikan ja informaatioteknologian
mallimaana.
Meillä on siis paljon kerrottavaa Euroopalle, monia muitakin hyviä vientituotteita kuin pohjoismainen hyvinvointimalli. Toivottavasti osaamme hyödyntää täysimääräisesti tämän puoli vuottamme Euroopan
puheenjohtajana. Seuraavan kerran vuoromme onkin vasta 2020-luvulla.
Susanna Huovinen
Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeri (sd.),
joka on ollut vuodesta
1999 keskisuomalainen kansanedustaja.
|
