|
(Kolumni Sisä-Suomen Lehti 9.9.2006)
Älä töni mun kaveria!
Syksy on taas tullut. Moni pieni ja vähän isompi lapsi on aloittanut koulun, tai palannut sinne. Suurin osa lapsista menee kouluun mielellään ja innoissaan. Liian moni lapsi kuitenkin pelkää ja jännittää. Syitä
on monia, mutta taustalla on myös koulumaailman ikävin ilmiö eli
koulukiusaaminen.
Minun lapseni on vielä pieni ja on tyytyväinen hyvinvointiyhteiskunnan päivähoitopalvelun käyttäjä. Lapsi silmin nähden viihtyy päiväkodissa, nauttii toisten lasten seurasta ja on innoissaan oppimistaan,
uusista asioista. Näin pitäisi olla asioiden myös perusopetuksessa olevien lasten kohdalla. Tietysti lasten kesken - pientenkin - syntyy kinaa; tönitään
ja haukutaan, mutta milloin on syytä huolestua?
Seurasin vuosia sitten läheltä erään koulukiusatun elämää. Se oli järkyttävää.
Mieleeni nousi usein kysymys: Miten jo pienetkin lapset osaavat olla niin
julmia? Mietin myös, mistä lapset oppivat käyttäytymään sillä tavoin?
Vastaus on tietysti helppo: Meiltä aikuisilta. Lapset oppivat suhtautumisen
toisiin ihmisiin nähdessään, miten aikuiset heidän ympärillään käyttäytyvät.
Niinpä meidän aikuisten - ei vain lasten vanhempien vaan kaikkien aikuisten -
roolimalli on tärkeä ja vastuumme suuri.
En voi sietää, kun julkisuudessa vähätellään koulukiusaamisen ongelmia. Myös
hurskaat lausunnot: "Meidän koulussa ei kiusata" kirvoittavat kysymyksen; Mistä
tiedät? Ei kiusaaminen ole mikään pikkujuttu. Pahimmillaan se voi viedä lapsen
elämänhalun ja uskon aikuisten vastuulliseen käyttäytymiseen vuosiksi tai
pahempaa.
Kirjoituksen otsikon: Älä töni mun kaveria! nappasin kampanjasta, jota demarien
nuoriso- ja opiskelijajärjestöt tekivät rasismia ja suvaitsemattomuutta vastaan.
Tavoite oli osoittaa, että se, ketä kiusaaja tönii, on kaveri, läheinen. Se voi
olla kuka vain meistä. Siksi ei pidä olla vain hiljaa ja hyväksyä tapahtuvaa
vaan heikompaa on puolustettava. Sanoihan jo Martin Luther King aikoinaan,
ettei pahinta ole pahojen teot vaan hyvien hiljaisuus.
Opetusministeri Antti Kalliomäki on tarttunut kouluhyvinvoinnin teemaan
rivakasti. Hän haluaa, että kaikki lapset saavat käydä koulunsa rauhassa,
parhaassa tapauksessa viihtyen, oppien ja iloiten. Aihe on todella tärkeä.
Teeman rohkea esiin nostaminen myös vahvistaa, että kiusaamista ei hyväksytä.
Se ei ole joillekin oppilaille kuin luonnostaan lankeava taakka, jolle kukaan
ei muka voi mitään. Näin myös valtakunnan hallitusta myöten sanotaan:
Älä töni mun kaveria!
Susanna Huovinen
liikenne- ja viestintäministeri
|
