(Kolumni Sisä-Suomi 25.8.2007)
Ainutkertainen elämä
Suomalaisia ovat laajasti järkyttäneet Ylöjärvellä vammaisten
laitoksessa tapahtuneet kuolemantapaukset, joita nyt epäillään
murhiksi. On pysäyttävää, että joku voi olla niin piittaamaton ja
armoton ihmisen ainutkertaisen elämän edessä. Vielä
järkyttävämmäksi mielestäni asian tekee se, että kyseessä ovat
olleet ihmiset, jotka eivät kykene millään tavoin puolustautumaan.
Omaisten tuska on varmasti sanoinkuvaamaton. Luottamus hyvään hoitoon
petettiin pahimmalla mahdollisella tavalla.
Erilaisten palvelujen käyttäjinä olemme varmasti kaikki
kiinnostuneita juuri turvallisuudesta. Oikeastaan turvallisuuden ja
luotettavuuden tarve leimaa lähes kaikkea. Haluamme olla varmoja, että
lapsista ja vanhuksista huolehditaan hyvin. Edellytämme, että
potilastietomme eivät ole kaiken kansan nähtävillä. Pidämme
tärkeänä, että voimme puhua puhelumme ja lähettää sähköpostimme
turvallisesti. Vaikka kaikki tämä periaatteessa taataan, joudumme myös
luottamaan viranomaisten ja palvelujen tuottajien osaamiseen ja
ammattitaitoon.
Jotta voimme luottaa järjestelmään, on valvontajärjestelmien oltava
kunnossa. Päiväkotien, terveyskeskusten, koulujen ja laitosten johtajat
ovat paljon vartijoina. Työhönottotilanteet ovat tärkeitä hetkiä.
Itse en usko, että millään soveltuvuuskokeilla voitaisiin täysin
aukottomasti sulkea pois aloille sopimattomat ihmiset. Varsinkin nyt, kun
ylipäätään hakeutuminen hoitoalan tehtäviin on tärkeää, jotta
tulevista haasteista selvitään.
Johtajien tehtävänä on myös luoda työpaikoille sellainen
työilmapiiri, joka tukee yhdessä tekemistä ja jaksamista. Ilmapiiri on
tärkeä, jotta työntekijät voivat avoimesti kertoa näkemyksistään -
myös silloin, kun kerrottavana on jokin kiusallinen tai ikävä asia.
Myös viranomaisvalvonta kaipaa lisää resursseja. Erilaiset kantelut
ovat lisääntyneet ja niihin pitäisi kyetä reagoimaan nopeasti.
Vaikka Ylöjärven tapahtumat järkyttävät meitä, on muistettava,
että kyse on täysin poikkeuksellisesta tilanteesta. Joka päivä
suomalaisissa sairaaloissa, päiväkodeissa ja hoitolaitoksissa
huolehditaan tuhansista ja taas tuhansista kansalaisista. Tämä työ
tehdään kiireestä ja työn raskaudesta huolimatta ammattitaidolla ja
usein kutsumuksella.
Edellä sanottu ei tarkoita sitä, ettemme saisi tuntea huolta ja surua
tapahtumista. Jos emme näin tuntisi, emme ymmärtäisi ihmisen
ainutkertaisen elämän merkitystä ja sitä, ettei kenelläkään ole
oikeutta sitä julmasti ja väkivaltaisesti päättää.
Susanna Huovinen
kansanedustaja, sd.