Ensitöikseen porvarihallitus pelasi laatikkoleikkiä. Sinänsä kannatan rakenteiden uudistamista, mutta eiköhän nyt menty liiallisuuksiin? Ministereitä ja esikuntia tulee lisää. Osa tehtävistä ei vastaa painoarvoltaan edes puolta salkkua. Sen melkein arvasin, että niin sanottu elinkeinoministeriö haukkaa työministeriön, koska se on kuulunut porvareiden tavoitteisiin jo pidempään. Tämän lisäksi hallintoa kuitenkin sekoitettiin oikein kunnolla ja harva ministeriö säästyy tältä sähellykseltä.

Eikä ministerien määrän kasvattaminen oikein istu valtion tuottavuusohjelman tavoitteisiinkaan. Tuottavuus tuskin kasvaa, kun seuraavat pari vuotta ihmetellään, kenen alaisuudessa pitäisi työskennellä ja millaisilla ohjeilla. Samaan aikaan, kun joissakin virastoissa on palkkauskielto päällä ja moni virkamies tekee useamman ihmisen hommat, ministerien nuppiluku kasvaa. Ei siksi, että hommia olisi liikaa, vaan siksi, että kaikki puolueet saisivat ministerisalkun. Olipa se sitten puolikas tai vaikkapa vain kolmasosasalkku.

Porvarihallituksen ohjelman suurin puute on tarpeisiin nähden aivan liian laihat satsaukset kansalaisten hyvinvointipalveluihin. Eivät tule vanhustenhoidon tai terveydenhuollon haasteet näillä rahoilla ratkaistuksi. Olisi tarvittu mittavia panostuksia peruspalveluihin. Kirjatut uudistuksetkin tulevat todennäköisesti vain pönkittämään terveydenhuollon kahtiajakoa; kunnalliset palvelut ovat tavalliselle kansalle ja parempi väki käy yksityisellä, jota valtio tukee entistä enemmän. Mutta ei sinne silti pikkurahalla pääse.

Hallitukselle pitää tietenkin antaa mahdollisuus näyttää kykynsä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei kriittistä huomiota kaipaaviin asioihin voisi ottaa kantaa. Toivottavasti porvarihallitus toimii käytännössä otsikkonsa mukaan enemmän välittämisen puolesta kuin mitä ohjelma antaa ymmärtää.

Susanna Huovinen
kansanedustaja (sd.)
Keski-Suomi