Hyvät Toverit, arvoisa juhlayleisö!

Tämä vuosi on äänioikeutemme ja demokratiamme juhlavuosi. Ensi vuonna järjestettävät eduskuntavaalit ovat juhlavaalit. Eduskuntalaitoksen juhlatunnus on: "oikeus ääneen – luottamus lakiin. Sata vuotta suomalaista kansanvaltaa".

Kuluvan kuukauden aikana on juhlittu eri puolilla maata satavuotista yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Jokainen suomalainen voi tuntea ylpeyttä niistä saavutuksista, jotka sata vuotta sitten saatiin aikaan. Äänioikeus sekä oikeus asettua ehdokkaaksi voi nyt tuntua itsestään selvältä asialta. Sitä se ei kuitenkaan ollut aikanaan, vaan nämä oikeudet saatiin pitkäjänteisen yhteistyön tuloksena, jota naiset ja miehet tekivät vuosikymmenten ajan yli puolue- ja järjestörajojen. Työväestön toiminta yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden puolesta oli vahvaa; saivathan Suomessa ennen äänioikeusuudistusta äänestää vain säätyläismiehet eli 8 prosenttia kansasta! Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus oli siis voitto myös tavallisille miehille.

Naisten äänioikeutta käsiteltiin ensi kertaa jo vuoden 1905 valtiopäivillä. Suuri joukko kansalaisia oli odottamassa tuloksia Säätytalon ulkopuolella. Pettymys oli suuri, kun päätöksenteko siirtyi seuraaville valtiopäiville. Varsin yleisesti puhuttiin säätyjen häpeäpäivästä.

Vuoden 1906 valtiopäiviin mennessä sitkeä työ äänioikeuden puolesta oli jo tuottanut tulosta, koska vastustus oli laantunut. Kuitenkin loppuun asti pelättiin, ettei uudistusta saataisikaan aikaan. Mietittiin jo, mihin toimiin sitten ryhdytään, jos näin huonosti kävisi. Nostettiin esiin muun muassa uusi suurlakon mahdollisuus, mutta eräs sos.dem. naisten jäsenosasto esitti myös ruoanlaittolakkoon ryhtymistä. Siinä sitä olisikin ollut valtiopäiväedustajille mietittävää.

Onneksi uudistus meni läpi. Suomalaisnaiset saivat täydet valtiolliset oikeudet ensimmäisinä maailmassa. Ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan valittiin 19 naista. Se oli suuri määrä verrattuna vaikkapa naapurimaihin. Esimerkiksi muissa Pohjoismaissa naiset saivat äänioikeuden saatuaan vain muutamia naisia kansanedustajiksi vuosikausien ajan. Suomi oli siis edelläkävijä. Meillä jo ensimmäiseen parlamenttiin valitut naiset edustivat maan naisten koko kirjoa.

Hyvät Toverit,

Kuten yleinen ja yhtäläinen äänioikeutemme, myös moni työväenyhdistys täyttää tänä vuonna kunniakkaat sata vuotta. Tämä kertoo vuosisata sitten aivan uudet mittasuhteet saaneesta liikehdinnästä, joka muutti maailmaa pysyvästi. Työväenliikkeestä kasvoi ajan mittaan maamme merkittävin yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka uskalsi unelmoida ja myös päättäväisesti toteuttaa unelmiaan. Ilman uhrauksia tämä ei tapahtunut. Nuo sata vuotta sitten toimineet rohkeat toverit, naiset ja miehet, joutuivat monenlaisen pilkan, vähättelyn ja lopulta jopa suoranaisen vainon kohteeksi aatteensa vuoksi.

Nyt monet porvareiden sata vuotta sitten täysin mahdottomiksi leimaamista työväenliikkeen tavoitteista ovat arkipäivää. Vieläpä sellaista arkipäivää, jota harva yhteiskunnan toimijoista uskaltaa väittää vääräksi.

Konginkankaan työväenyhdistys perustettiin 6.2.1906. Taustalla oli sama tarve kuin muuallakin maassamme: työväestön piti järjestäytyä yhtenäiseksi voimaksi yhteiskunnallisten epäkohtien poistamiseksi. Tehtävää paikallisella ja valtakunnan tasolla riitti. Oli kamppailtava ihmisarvoisen ja oikeudenmukaisen elämän puolesta.

Konginkankaan työväenyhdistyksen yksi suurimmista askelista oli oman talon hankkiminen. Taloa on laajennettu ja remontoitu useaan otteeseen talkoovoimin. Työväentalo on toiminut paikallisena kokoontumis- ja harrastuspaikkana. Täällä on puhuttu ja tehty politiikkaa. On laulettu ja näytelty, lainattu kirjoja ja urheiltu. Työväentalot ovat aikojen saatossa toimineet varsinaisina kulttuurikeskuksina.

Kunnallispolitiikassa Konginkankaan demarit ovat aina olleet aktiivisesti mukana ja paikkakunnalla on perinteisesti äänestetty vahvasti sosialidemokraatteja. Kuntaliitos Äänekosken kanssa oli osaltaan myös paikallisten demarivaikuttajien ansiota. Täältä Konginkankaalta voisi moni kunta hakea mallia, nyt kun kunta- ja palvelurakenteita uudistetaan.

Hyvät Toverit,

Juhlahetket tarjoavat aina mahdollisuuden pysähtymiseen ja arviointiin. Sosialidemokratia voi olla sata vuotta vanha aate, mutta se ei ole kehäraakki eikä se ole vielä tehnyt itsestään tarpeetonta; niin valmis maailmamme ei ole. Sosialidemokratiaa tarvitaan edelleen.

Sata vuotta sitten elänyt työtön oli yhteiskunnan silmissä irtolainen, joka ei ansainnut ihmisarvoa. Nyt työttömän ihmisen toimeentulosta pyritään huolehtimaan, mutta mikään maksettu tuki tuskin kykenee korvaamaan työstä saatua palkkaa. Niille, joilla työtä on, työelämä todennäköisesti on helpompaa kuin torppareiden aikana. Mutta silti työntekijät uupuvat ja väsyvät ennen aikojaan. Suoranaista nälkää harvan tarvitsee Suomessa kokea, mutta silti keskimääräisyyksien takana on liian monta köyhyysrajalla elävää lapsiperhettä, eläkkeensaajaa, opiskelijaa ja työtöntä.

Jo nämä muutamat esimerkit osoittavat, että työt eivät sosialidemokraateilta lopu. On hyväksyttävä se, että maailma ei tule valmiiksi yhdessä eikä kahdessa vaalikaudessakaan. Saavutetut unelmat ovat jatkuvasti porvareiden hyökkäilyjen kohteena ja uusia tarpeita ilmenee koko ajan. Meidän on väsymättä jatkettava työtä. Kansalaiset haluavat pitkäjänteistä yhteiskunnan kehittämistä, eivät poukkoiluja milloin mistäkin maasta kopioitujen mallien perässä. Tätä pitkää ja turvallista linjaa sosialidemokraatit ovat osoittaneet ja osoittavat edelleen vaikka politiikkaankin on jo pesiytynyt pintajulkisuuden ja mediapörräyksen tauti.

Yksi esimerkki tästä on lähestyvien eduskuntavaalien käynnistämä suuri veropoliittinen hulabaloo. Välillä tätä keskustelua seuratessa tuntuu, että tulevalla vaalikaudella ei kerätä veroja muilta kuin pieni- ja keskituloisilta palkansaajilta. Mielestäni tällainen verohuutokauppa pitäisi lopettaa. Joitakin tarpeellisia muutoksia verotukseen täytyy varmasti tehdä seuraavalla hallituskaudella, mutta hyvinvointiyhteiskunnan perustana oleva veropohja pitää säilyttää laajana. Muutoin ovat hyvinvointipalvelumme todella vaaravyöhykkeellä. Veropohjan vesittäjien pitäisi nyt laittaa jäitä hattuun. Vaaleihin on vielä monta kuukautta. Jos sama tahti jatkuu, yhteiskunta todella pääsee kaikkien verojen maksumieheksi.

Ei veroja huvikseen kerätä. Niitä kerätään, jotta lapset voidaan hoitaa, nuoret kouluttaa, jotta voidaan hampaat paikata ja lonkat leikata, jotta voidaan uusia teitä rakentaa ja urheilupaikkoja kunnostaa. Arkisia asioita, joista moniin emme edes kiinnitä huomiota, ennen kuin jotain menee pieleen tai palvelu puuttuu.

Sosialidemokraattien keskeinen veropoliittinen linja on työn verotuksen maltillinen keventäminen. Se yhdistettynä onnistuneeseen sopimiseen työmarkkinoilla varmistaa palkansaajan pärjäämisen ja kotimarkkinoiden toimintakyvyn ostovoiman kautta. Sosialidemokraatit näkevät veropolitiikalla olevan myös muita tavoitteita kuten sosiaalipoliittisia, asuntopoliittisia, terveyspoliittisia ja ympäristöpoliittisia. Verotuksella tulee kaikkiaan vaikuttaa tulonjakoa tasaavasti.

Ajankohtaisin verokysymys on ollut ruoan arvonlisäveron alentaminen. Todennäköisesti elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen ei parantaisi pienituloisten asemaa yhtä tehokkaasti kuin kohdennetut tulonsiirrot. Suurin kysymys on se, kuinka tehokkaasti veron alentaminen todella siirtyisi elintarvikkeiden hintoihin. Tehdyt tutkimukset eivät ole tältä osin kovin lupaavia. Lisäksi verokannan alentaminen pienentäisi eläkeindeksien nousua, joten eläkeläiset eivät hyötyisi veron alentamisesta paljoakaan vaikka mainospuheissa muuta onkin kuultu. Kilpailu kaupan alalla on todennäköisesti tehokkaampi keino vaikuttaa maksamamme ruokakorin hintaan myös tulevaisuudessa.

Veropoliittisessa keskustelussa on myös puhuttu paljon perintöverosta, jossa varmuudella on korjausta vaativia yksityiskohtia. Silti olen monessa suhteessa samaa mieltä eduskuntaryhmämme puheenjohtajan Jouni Backmanin kanssa. Meidän pitää jatkossakin keskittyä mieluummin tuloverojen alentamiseen eikä lähteä laajamittaisesti helpottamaan vaurastumista perimisen kautta.

Hyvät Toverit, arvoisa juhlayleisö

Haluan nyt puhua lyhyesti liikenneturvallisuudesta. Täällä Konginkankaalla aiheen esiin nostamiseen on hyvät, mutta traagiset syynsä. Konginkankaan onnettomuus on edelleen meidän kaikkien mielessä. Tuhoisa turma katkaisi liian monta elämänlankaa. Liikenne- ja viestintäministeriö on pannut omalta osaltaan täytäntöön lähes kaikki tutkintalautakunnan suositukset.

Niin sanottu tilaajavastuu lainsäädäntö on astunut jo voimaan. Vastuu liian tiukoiksi laadituista aikatauluista ei kaadu yksin kuljettajan niskaan vaan sitä joutuvat kantamaan myös ne, jotka oikeasti reiteistä ja aikataulutuksista vastaavat. Viime maaliskuussa hyväksytyssä valtioneuvoston periaatepäätöksessä liikenneturvallisuudesta raskaan liikenteen kysymykset otettiin myös esiin. Niin valvontaa kuin eri viranomais- ja järjestötahojen yhteistyötäkin lisätään tietoisesti. Alan järjestöt ovatkin olleet asiassa hyvin aloitteellisia.

Tärkeää on myös tiestön kunnon jatkuva parantaminen ja sekin löytyy periaatepäätöksestä. Tarvitaan isoja hankkeita, mutta myös määrätietoista kunnossapitoa, jotta liikenne voisi olla yhä sujuvampaa ja turvallisempaa. Hallituksen budjettiesitys ensi vuodelle sisältää 10 uutta suurta kehittämisinvestointia. Ne jakaantuvat eri puolille maata. Niin sanotun infraministerityöryhmän ykköskori toteutuu, kun budjettiin kirjattiin myös Lusi-Mikkelin viitostien aloittamisesta vuonna 2008. Nämä päätökset tuovat liikennepolitiikkaan kauan kaivattua pitkäjänteisyyttä ja ovat samalla varmuudella myös piristysruiskeita kyseisten alueiden elämään.

Meidän keskisuomalaisten kannalta tärkeintä oli saada aloituspäätös Lusi-Vaajakoski -tiehankkeelle. Me kaikki nelostien käyttäjät tiedämme, ettei tämän tieosuuden kunto ole lähelläkään sitä tasoa, jota edellytetään keskeiseltä pääväylältä. Onhan nelostie teollisen Suomen selkäranka, joka yhdistää etelän pohjoiseen. Lisäksi juuri Lusi-Vaajakoski on yksi turvattomimpia tieosuuksia onnettomuuksien lukumäärällä mitattuna.

Nelostien varrella sijaitsevalle Konginkankaalle myös Jyväskylän eteläpuolisen nelostien kehittäminen on tärkeää. Yhteydet tänne ja tästä pohjoiseen sujuvoituvat ja nopeutuvat. On selvää, etteivät nelostien kehittämisen haasteet tähän lopu. Kaikki tietävät, ettei tie Kirristä pohjoiseen ole liikennemäärän edellyttämällä tasolla. Työmatkaliikennettä on paljon, samoin Ääneseudulle ja pohjoisempaan suuntautuvaa raskasta liikennettä. Tämän hankkeen täytyy edetä ensi vaalikaudella.

Pientä parannusta tilanteeseen tuo teemahanke Hirvaskankaan kohdalla. Tiehallinto on kuitenkin jo esittänyt Äänekoskelta pohjoiseen kulkevaa nelostietä osaksi tulevaa keskikaidepakettia. Tämä paketti lähtee pienellä aloitusrahalla eteenpäin ensi vuonna ja saanee jatkoa tulevina vuosina. Ajosuuntien erottamisella kaitein voidaan parantaa liikenneturvallisuutta ja vähentää kohtaamisonnettomuuksia, joita teillämme tapahtuu paljon.

Hyvät Toverit,

Eduskuntavaalit lähestyvät. Me sosialidemokraatit tarjoamme kansalaisten arvioitavaksi selkeät työmme tulokset kuluneilta hallituskausilta. Meillä ei ole näyttöinämme pelkkiä vaalilupauksia vaan todellisia lukuja. Voimme rehellisesti sanoa tehneemme töitä tällä paremman työllisyyden ja parempien hyvinvointipalvelujen puolesta. Olemme ylpeitä saavutuksistamme, mutta emme väitä Suomen tai maailman olevan valmis. Työtä vielä riittää.

Keskustapuolue, mutta varsinkin Kokoomus on kunnostautunut jo mainitussa verohuutokaupassa. Meille, jotka olemme saaneet seurata porvareiden toimintaa hieman pidemmän aikaa, nämä puheet ovat tyhjien tynnyreiden kolinaa. Onko Kokoomus todella hylännyt tarkan taloudenpidon ja unohtanut aiemmat puheensa kurinalaisesta menopolitiikasta? Siltä tuntuu, kun kuuntelee esimerkiksi Kokoomuksen kansanedustajien tekemiä hulppeita lisäysehdotuksia budjettiin. Tietoisesti jätetään kertomatta, mistä rahat kaikkiin hyviin tarkoituksiin otetaan.

Todennäköistä on, että Kokoomus yrittää myös eduskuntavaaleissa markkinoida itseään "työväenpuolueena". Tästähän saatiin jo esimakua presidentinvaaleissa. Mielestäni imagopolitiikkaa tekevän kokoomuksen tulisi vastata todellisiin kysymyksiin. Esimerkiksi, sopiiko heille pätkätöiden karsiminen lainsäädäntöä ja valvontaa tiukentamalla, onko puolue todella valmis kehittämään kunnallisia palveluja ja ovatko porvarit tasa-arvoisen koulutusjärjestelmämme takana.

Ruotsista on suomalaisten porvarien turha hakea voitontahtoa. Suomessa Kokoomus oli hallituksessa 16 vuotta yhtäjaksoisesti joten tilanne lahden takana oli aivan toinen. Mutta sielläkin porvariallianssin on jo uumoiltu ryhtyvän tyypillisiin töihin; valtionyhtiöistä luopumiseen, sosiaaliturvan leikkauksiin ja pelimonopolin murtamiseen.

Sosialidemokraatit eivät liehu lainahöyhenissä. Me käymme nämäkin vaalit asiapohjalta. Olemme valmiita ja halukkaita keskustelemaan suomalaisen yhteiskunnan suunnasta. Olemme valmiita kansanvallan juhlahetkeen, eduskuntavaaleihin. Kunnioitetaan toverit sata vuotta sitten eläneitä rohkeita edelläkävijöitä ja tehdään upea vaalityö. Rinta rinnan astukaamme, siskot veikot.

Kiitos!

Puolueen puolesta minulla on suuri ilo ja kunnia onnitella sekä nöyrästi kiittää Konginkankaan työväenyhdistystä merkittävästä työstä osana sosialidemokraattista liikettä. Kiitän kaikkia tovereita, jotka vuosikymmenten varrella ovat toimineet yhdistyksen eri tehtävissä: puheenjohtajina, sihteereinä, ehdokkaina, luottamustehtävissä, vaalityöntekijöinä, kahvinkeittäjinä ja järjestysmiehinä. Ilman tätä joukkoa, ei olisi puoluetta. Ei olisi sitä linjaa, jota sosialidemokratia edustaa niin kunnallisessa kuin valtiollisessakin päätöksenteossa. Pyydän nyt yhdistyksen toimihenkilöitä tänne vastaanottamaan ja puoluehallituksen jäsen, Reijo Laitista kanssani jakamaan puolueen tunnustuksen 100-vuotiaalle Konginkankaan Työväenyhdistykselle.