|
Liikenne- ja viestintäministeri Susanna
Huovinen
Arvoisa juhlayleisö, Hyvät toverit, Juhlimme tänään 100 vuotta täyttävää Muuramen työväenyhdistystä, joka on ollut olemassa lähes yhtä kauan kuin itse puolue. Puolueemme perusta ja rakenteet luotiin noin 100 vuotta sitten, jolloin perustettiin runsaasti puolueosastoja suuren innostuksen vallitessa ympäri maan. Siitä merkkinä juhlitaan nyt ympäri maata 100-vuotisjuhlia. Keski-Suomi ei ole poikkeus. Aiemmin syksyllä juhlimme Pihtiputaan ja Kinnulan työväenyhdistyksiä, viikko sitten Suolahden työväenyhdistystä, nyt Muuramen yhdistys täyttää täydet 100 vuotta ja ensi lauantaina juhlat pidetään Viitasaarella. Pitkin ensi vuotta juhlat sen kun jatkuvat. Hyvä niin. Haluan lämpimästi onnitella juhlivaa työväenyhdistystä ja kaikkia tovereita, jotka ovat olleet mukana työväenliikkeen 100 vuotta ja yli kestäneessä suomalaisen ja maailmanlaajuisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon rakennustyössä täällä Muuramessa. Ilman ihmisiä, ei ole järjestöjä. Ilman ihmisiä, ei ole aatteita. Ilman ihmisten uskoa ja työtä paremman tulevaisuuden puolesta – parempaa tulevaisuutta ei tule. Uskon, että monelle nykyajan sosialidemokraatille on vaikuttava tilanne olla näissä juhlallisuuksissa mukana. Ainakin minulle nämä juhlat merkitsevät aatteen paloa, mutta myös väristyksiä. Olemmehan osasia satavuotisessa ketjussa. Juhlimme ja muistelemme historiaa, kunnioitamme meitä edeltäneitä sukupolvia, mutta samalla myös rakennamme sitä yhteishenkeä, jolla tulevaisuutta tehdään tässä ja nyt. En tiedä, pystymmekö me samaan kuin toverit sata vuotta sitten. Onko meillä huomisen haaveita ja ehkä mahdottomiltakin tuntuvia tulevaisuuden tavoitteita? Elämmekö liiaksi päivän politiikan imussa? Olemmeko kiinni budjettivuosissa? Nuo toverit, naiset ja miehet, sata vuotta sitten olivat rohkeita ihmisiä, jotka halusivat nähdä pidemmälle kuin seuraavan kymmenen vuoden päähän. He uskalsivat todella unelmoida paremmasta maailmasta. He tekivät sellaiset ohjelmat ja julistukset, joille porvarit naureskelivat sanoen; tuosta nyt ei ikinä tule mitään, nuo tavoitteet eivät voi toteutua. Ja silti, tässä me nyt olemme, hyvinvoivina suomalaisina, joita maailmalla monessa ihastellaan ja ihmetellään. Suuri osa sata vuotta sitten asetetuista tavoitteista on nyt toteutettu. Entä nyt? Onko yhteiskunnasta tullut valmis? Näin ei tietenkään ole. Maailma on nyt erilainen, varmasti parempi paikka kuin sata vuotta sitten, mutta samalla myös haasteet ovat muuttuneet. Vaikka työväenyhdistysten perustajat uskalsivat haaveilla, tuskinpa he silti olisivat voineet täällä Muuramessakaan kuvitella, mitä elämä on nyt sadan vuoden kuluttua. Kun juttelin kymmenisen vuotta sitten iäkkään, nyt jo edesmenneen ukkini kanssa, tuntui hankalalta edes käsittää, millaisen murroksen he ovat kokeneet. Ukkini lähti jo lapsena hakemaan työtä, jotta selviäisi hengissä. Eipä ihme, että sosialidemokratian unelma paremmasta huomisesta tempasi myös hänet viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä mukaansa. Olen tavattoman ylpeä kaikista näistä sukupolvista, jotka rakensivat meille tämän maan. Samalla olen myös vakuuttunut, että tuolloin virinneestä, vahvasta työväestön yhteishengestä meillä olisi opittavaa. Hyvät toverit, Puolueissa, myös meidän puolueessamme on kyettävä jatkuvaan uudistukseen ja muutokseen. Muutoksen tahti koko yhteiskunnassa tuntuu olevan jatkuvasti nopeampi. Niinpä ei puolueellekaan riitä, että yrittää löytää ratkaisuja nyt käsillä oleviin ongelmiin vaan pitäisi kyetä näkemään myös huomisen muuttuva maailma. Hallituksen politiikkaohjelmat yrittävät valtioneuvoston tasolla katsoa kauemmas. Yksi näistä politiikkaohjelmista on kansalaisvaikuttamisen ohjelma, joka julkaisi hiljattain professori Ilkka Ruostetsaaren tutkimuksen: Toimenkuva katoamassa vai valoa ikkunassa? Tutkimuksessa hahmotellaan paikallisen poliittisen järjestötoiminnan tilaa ja tulevaisuutta. Ruostetsaaren mukaan puolueiden tulisi paikallistasolla parantaa yhteydenpitoa jäseniinsä ja vahvistaa keskustelua kaikkien kuntalaisten kanssa. Hän katsoo, että puolueiden pitäisi ottaa nykyistä aloitteellisempi rooli paikallisella tasolla. Tämä voisi olla toiminnan uudistamisen lähtökohta. Tutkimuksessa kuitenkin korostetaan, ettei paikallinen puoluetoiminta saisi jämähtää kokouskäytäntöjen pyörittämiseksi ja ehdokkaiden rekrytoimiseksi. Samalla Ruostetsaari toteaa, että paikallistason roolin heikentyminen on yleismaailmallinen ilmiö. Mikä sitten on syynä kehitykseen? Ruostetsaari näkee yhtenä vaikuttajana sen, että kaikki suuret yhteiskuntaan vaikuttavat muutokset vaikuttavat myös kunnissa ja paikallisesti. Toisaalta hänen mukaansa puolueilta ovat kadonneet merkittävät tavoitteet, joka on heikentänyt aktiivien motivaatiota. Professori esittää lukuisan joukon ideoita, joilla paikallistoimintaan voitaisiin saada lisää potkua. Kaikesta tapahtuneesta kehityksestä ei voi syyttää puolueita, paikallistason puolueosastoja saati puolueaktiiveja. Vedin itse täällä Keski-Suomessa Demarinuorten toimintaa aikana jolloin politiikka kuului vielä enemmän kuin nykyisin nuorten puheessa sarjaan EVVK eli ei voisi vähempää kiinnostaa. Niinpä tiedän omasta kokemuksesta, että vaikka yrittää keksiä monenlaista toimintaa, uudistaa kokouskäytäntöjä ja rohkaista jäsenistöä ideoimaan, se ei aina onnistu. Ihmiset ovat kiinni omassa arjessaan, omassa elämässään. Aikaa ei tunnu jäävän enää yhteiskunnalliseen toimintaan. Kuvaavaa on erään ystäväni kommentti kun yritin saada häntä mukaan puoluetoimintaan. Hän totesi, en minä ehdi, hyvä kun jaksan työt ja perheen asiat hoitaa. Eli ei osallistumisen puute ole aina myöskään ihmisten laiskuudesta kiinni. Kaikkea muuta on vain niin paljon enemmän kuin sata vuotta sitten. Voi ehkä kysyä, ovatko asiat liian hyvin? Otetaanko hyvinvointimme liiaksi itsestäänselvyytenä? Kaikki asiat eivät mielestäni ole Suomessakaan kunnossa, muusta maailmasta puhumattakaan. Kansainväliselle sosialidemokratialle on edelleen tarvetta, yhteistä työsarkaa riittää. Ei vähiten siksi, että porvaririntama täällä Suomessakin hyökkäilee jatkuvasti hyvinvointiyhteiskunnan saavutuksia kohtaan. Meidän sosialidemokraattien tulee olla muutoksen aallonharjalla määrittelemässä kehityksen suuntaa. Vain siten lunastamme paikkamme yhteiskunnallisena ja poliittisena toimijana. Suuntaa ei voi näyttää, ellei ole visioita. 2000-luvun politiikassa tulee usein kaivanneeksi Forssan ohjelman kaltaisia utopioita. Poliittiset tavoitteet kun asetetaan usein yhden tai korkeintaan kahden vaalikauden mittaisiksi. Hyvä juhlayleisö, Jos Forssan ohjelma pitäisi kirjoittaa uudestaan nyt, millainen se olisi. Ohessa muutama minulle tärkeä tavoite. Ei ehkä viidenkymmenen vuoden päähän vaan mieluummin jo lähitulevaisuudessa toteutettavaksi.
Sosialidemokraattien johdolla käynnistetään työ
demokratian vahvistamiseksi. Kansalaisille pitää muistuttaa, että
äänioikeus on meille tapeltu oikeus ja että vain edustuksellisen
demokratian avulla voimme turvata yhteiskunnan kehityksen. Politiikasta
pitäisi puhua kotona ja kouluissa. Se ei ole politikointia vaan
demokratiakasvatusta. Ihmisellä on vastuu itsestään. Toisaalta ihmisellä on vastuu myös kanssaihmisistään. Tarvitsemme paremman tasapainon yksilön oikeuksien ja vastuiden välille. Hyvinvointiyhteiskunnan idea ei ole milloinkaan ollut, että yksilö voisi jättäytyä vain vaatimusten esittäjäksi. Myös yksilöllä on vastuita. Sivistyspääoma on parasta pääomaa, mitä ihmisellä voi olla. Yhteiskunnan tulee huolehtia ihmisten tasaveroisista oppimismahdollisuuksista. Eri ihmisryhmien välisiä eroja valmiuksissa käyttää tietoverkkoja ja uusia viestintävälineitä tulee tasoittaa. Luonnon rasittaminen päästöillä ja ihmisen toiminnalla tulee tiensä päähän. Emme voi etsiä onnea ympäröimällä itsemme tavaroilla, joita emme oikeasti tarvitse. Työ luo yhteiskunnallista hyvinvointia ja vaurautta. Jokaisella on oikeus mielekkääseen työhön, joka kasvattaa inhimillistä ja sosiaalista pääomaa. Työympäristön pitää olla turvallinen ja ilmapiirin kannustava. Yhteiskunnassa ei pidä luoda tilanteita, joissa työn vastaanottaminen ei olisi kannattavaa. Suurissa kaupungeissa elinkustannusten ja esimerkiksi palvelualoilla työskentelevien palkan suhde on kestämätön. Osa-aikatyö voi käydä jollekin, mutta pääsäännön pitää olla pysyvä ja kokoaikainen työ, josta ansaitsemallaan palkalla ihmisen on voitava tulla palkallaan toimeen. Suomalainen työelämä väsyttää työntekijät liian usein ennen aikojaan. Työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa työnsä sisältöihin on lisättävä ja esimiestaitoja parannettava. Jaksava työntekijä on yrityksen kannaltakin paras työntekijä. Lapsille on taattava kasvun rauha. Lasten hyväksikäyttö ja lapsille suunnattava haitallinen sisältö mediassa, mutta varsinkin internetissä on kitkettävä. Vanhemmuutta on tuettava kaikin keinoin, jotta lapsi saa elää rakastavien aikuisten keskellä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan parempia pelisääntöjä työelämään. Työ- ja perhe-elämän on mahduttava samaan perheeseen. Tarvitsemme kansojen välistä yhteistyötä ratkoessamme yhteisiä ongelmia, jotka eivät noudata valtioiden rajoja. Tarvitsemme erilaisten ihmisten, eri kulttuurien, eri uskontojen välistä tasapainoa. Olemme erilaisia, mutta silti samanarvoisia ihmisinä. Me emme voi kuluttaa maailman luonnonvaroja ja jättää ongelmia tulevien sukupolvien ratkottaviksi. Ilmastonmuutos koettelee kovimmin niitä, joilla on jo ennestään vaikeaa. Siksi puhdas luonto on köyhän paras kaveri. Maailma on yhteinen. Meidän, jotka olemme hyvinvoinnissa pidemmällä, on autettava kehittyviä maita. Meidän on näytettävä mallia esimerkiksi työntekijöiden oikeuksissa, hyvinvointipalveluiden rakentamisessa ja demokratian kunnioittamisessa. Köyhyyden poistaminen on tärkein tavoite. Edellinen kohta, globaali tasa-arvo, on edellytys
tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Hyvät toverit, Olen aivan varma, että meillä sosialidemokraateilla Suomessa ja maailmalla on paljon annettavaa näiden ja vielä monien muidenkin tavoitteiden saavuttamiseksi. Uskon, että niin on myös täällä Muuramessa. Olen varma, että tämän työväenyhdistyksen nykyiset ja tulevat aktiivit haluavat olla jatkamassa sata vuotta sitten yhdistyksen perustaneiden rohkeiden demareiden työtä. Toivotan vielä kerran onnea virkeälle 100 –vuotiaalle! Kiitos!
|
