(KUVA:  Tuore yhteiskuntatieteiden maisteri
gradunsa kera Juurikkasaaressa, 6/1998, oma arkisto)

Muuramen lukion 10-vuotisjuhla ja ylioppilasjuhla 4.6.2005 juhlapuhe
Arvoisat uudet ylioppilaat, hyvät opettajat ja vanhemmat, juhlaväki

Haluan lämpimästi onnitella Muuramen lukiota 10-vuotisjuhlan johdosta. Sanotaan, että kymmenvuotias elää lapsuuden seesteistä vaihetta ja on paitsi oppimishaluinen myös nopea omaksumaan uusia asioita. Kymmenvuotias ei vielä tempoile murrosiän paineissa vaan on innostunut lähes kaikesta kiinnostavasta.

Luulen, että monet näistä kymmenvuotiaan määreistä sopivat myös Muuramen lukioon. Toiminta on asettunut uomiinsa, muttei silti kangistunut kaavoihinsa. Vaikka puuttuu vuosikymmenten historia, voi siitä olla myös hyötyä. Ehkäpä kymmenvuotias lukio omaksuu helpommin uusia toimintatapoja ja on innokkaampi toimintansa kehittäjä kuin kymmeniä vuosia vanhemmat kollegansa. Ainakin Muuramen lukiossa tämä ilmenee siinä, että koulu on valmis arvioimaan omaa toimintaansa. Täällä työkaluna on oma laatujärjestelmä, joka on aktiivisessa käytössä.

Koulu ei ole mikä tahansa rakennus. Maailmalla, Suomessa ja täällä Muuramessakin koulu on koko yhteisön ylpeyden aihe. Koulu luo pysyvyyden ja jatkuvuuden tunteen. Ovathan juuri koulut yleensä niitä rakennuksia, jotka pisimpään säilyvät ihmisten mielissä vaikka paikkakunnat, maat ja maanosat vaihtuvatkin. Oma koulu muistetaan, se on osa meidän jokaisen identiteettiä.

Koulut ovat oman alueensa oppimispaikkoja. Ne eivät ole vain koulutoiminnan käytössä vaan niiden suojissa opitaan monenlaisia tietoja ja taitoja myös vapaa-ajalla ja erilaisissa harrastuksissa. Oppijoina eivät tällöin ole pelkästään lapset ja nuoret vaan monesti myös aikuiset ja ikäihmisetkin. Siksi koulut ovat muutakin kuin rakennuksia.

Hyvä juhlaväki,

Lukiokoulutuksen tehtävänä on antaa laaja-alainen yleissivistys ja valmiudet jatko-opintoihin sekä yleensä elämään. Sitä, miten lukio tästä tehtävästään suoriutuu, pitää kysyä ensisijaisesti oppilailta ja esimerkiksi näiltä pian todistuksensa ja valkolakkinsa saavilta nuorilta.

Lukion tärkeä tavoite on saavuttaa tietty tietotaso muun muassa ihmisestä, yhteiskunnasta, kulttuureista, luonnosta ja maailmasta. Tärkeitä ovat tänä päivänä myös tietotekniikan perusosaaminen, kielitaito sekä vuorovaikutustaidot. Itse pidän tärkeänä sitä, että myös lukiossa opitaan ja vahvistetaan demokratiataitoja. Ehkä silti lukion tärkein tavoite on
synnyttää halu ja into jatkuvaan uuden oppimiseen.

Kun itse olin lukiossa, opettajamme muistuttivat meitä herkeämättä siitä, ettemme opiskele ylioppilaskirjoituksia vaan elämää varten. Me oppilaat väänsimme tämän omissa piireissämme aivan toisin päin. Tämä lukion jälkeinen aika on kuitenkin osoittanut meidän olleen väärässä ja opettajien oikeassa. Kaikki oppi on lopulta omaksi parhaaksi.

Uuden oppiminen ei innosta ilman myönteistä asennetta. Siksi ilahduin huomatessani, että Muuramen lukiossa koulutyötä ohjaaviksi arvoiksi on valittu elämänilo ja yhteistyö. Vaikka kaikki koulunkäynti, myös lukio on välillä täyttä työtä ja vääntää otsan kurttuun, ei se saa tarkoittaa sitä, että koulutyö on pelkkää pakkopullaa. Ilman iloa kaikki alun perin hauskakin muuttuu väistämättä tylsäksi.

Hyvät kuulijat,

Pari sanaa opettajille ja uusien ylioppilaiden lähipiireille. Opettajat ja koko koulun henkilökunta voivat olla ylpeitä Muuramen lukion kymmenvuotisesta taipaleesta ja näistä tänään lakkinsa saavista ylioppilaista. Voitte hyvillä mielin röyhistää rintaa ja todeta, että taas lähtee meidän koulustamme priima porukkaa maailmalle. Jos olette hoitaneet työnne hyvin - niin kuin
varmasti olette - nämä nuoret tulevat välillä tänne koululle kertomaan, millaisissa elämänvaiheissa he milloinkin ovat. Älkää kuitenkaan odotelko heitä kovasti lähimmän vuoden sisällä.

Vanhemmille kuuluu ylioppilaan kiitos. Ilman vanhempia ja muuta lähipiiriä, koulutyö olisi varmuudella rankempaa. Vanhempien ikävä rooli on koko lasten koulu-uran ajan muistutella läksyistä, ripittää huonoista koenumeroista ja kannustaa välillä hyvinkin kovasti kapinamielistä nuorta oppimiseen.

Se vanhempien mukavampi rooli on vuorossa tänään. Varmasti mielessä ovat ylpeyden ja ilon lisäksi haikeus ja huolikin siitä, miten oma nuori pärjää elämän mutkaisilla poluilla ja kovenevilla työmarkkinoilla? Kyllä nämä nuoret pärjäävät.

Omista ylioppilasjuhlistani on aikaa jo lähes 15 vuotta. Minulle tärkeintä on koko aikuisuuden ajan ollut tieto siitä, että lapsuudenkodin ovi on aina avoinna ja sinne saa mennä iloitsemaan, suremaan tai vain olemaan.

Hyvät uudet ylioppilaat,

Ylioppilaskevät on usein yksi elämän monista käännekohdista. Tärkeä se on siksi, että se on yleensä niitä ensimmäisiä käännekohtia. Vaikka varsinainen perusopetus päättyy jo aikaisemmin, koulu-uran vaihtuminen opiskeluihin tai työelämään tapahtuu usein juuri ylioppilaskevään jälkeen.

Te pian ylioppilaiksi julistettavat nuoret olette Suomen tulevaisuus. Tämä ei ole vain juhlapuhe-puhetta vaan totisinta totta. Suomalainen yhteiskunta tarvitsee teitä jokaista. Työelämästä siirtyy eläkkeelle vuosina 2006-2015 yli 600 000 henkeä. Tarvitsemme eri alojen osaajia kipeästi muutamien vuosien päästä, joillakin aloilla jo nyt.

Vaikka nyt ajattelisitte, ettei ylioppilastodistuksenne riitä mihinkään, uskokaa, että teillä jokaisella on oma lahjakkuutenne. Osa teistä on sen jo löytänyt, mutta osa löytää sen vasta myöhemmin. Eikä lahjakkuuden hyödyntämisellä ole välttämättä mitään tekemistä kouluarvosanojen kanssa.

Toivon, että te kaikki näette vaivaa löytääksenne tämän lahjakkuuden ja oma elämänne polun. Jos haaveenne, opiskelu tai työ antaa odotuttaa itseään, käyttäkää odotteluaika hyödyksenne. Älkää jääkö liian pitkäksi aikaa vain oleilemaan. Elämässä pitää olla suunta. Ei kannata säikähtää sitäkään, jos kaikki se, mitä nyt ajattelette tekevänne, näyttääkin parin vuoden päästä muuttuneen muuksi.

Maailmahan on teille avoin ja täynnä mahdollisuuksia. Tärkeimmät neuvot ovat kuitenkin:

1. Pitäkää puolenne, älkää antako kenenkään syyttä hyppiä silmillenne.

2. Älkää missään nimessä ajatelko minkään asian yhteydessä, ettei minusta taida olla tähän. Tietysti on!

3. Ottakaa pääasiassa rennosti ja suhtautukaa kaikkiin neuvoihin - myös tässä puheessa esitettyihin - tietyllä varauksella. Asioilla on tapana järjestyä.

Hyvät naiset ja herrat, tytöt ja pojat. Haluan onnitella vielä kerran juhlivaa lukiota ja toivottaa tuleville ylioppilaille mitä parhainta menestystä kaikessa siinä, mihin päätättekin ryhtyä. Ennen kaikkea, tavoitelkaa onnea. Muistakaa tällä matkallanne seuraava, opetusneuvos Yrjö Kallisen ajatus:

"Ihmiset luulevat, että onni löydetään etsimällä, pyrkimällä, kapuamalla, kasaamalla. Näin he yhtä mittaa ajavat takaa omaa varjoaan, eivätkä näe aurinkoa."

Hyvät tulevat ylioppilaat, yrittäkää nähdä aurinko!