Arvoisat valtuutetut, hyvät läsnäolijat!

Tänä keväänä on puhuttu paljon kuntataloudesta - eikä syyttä. Näkyvät eivät ole kovin rohkaisevia. Palvelurakennehanke yrittää valtakunnallisella tasolla löytää vastauksia moniin haasteisiin. On selvää, että kuntien välistä yhteistyötä on väistämättä lisättävä eikä kuntaliitoksiakaan pidä tässä keskustelussa suoralta kädeltä tyrmätä.

Terveydenhuolto ei ole tästä keskustelusta sivussa vaan itse asiassa aika lailla keskiössä: kuntien menoista muun muassa erikoissairaanhoidon kasvavat kulut ovat suuressa roolissa. Tähän tietysti vaikuttaa väestön ikääntyminen ja tästä seuraava palvelutarpeen kasvu, mutta myös lääketieteen huima kehitys; uudet lääkkeet ja hoidot ovat aina vain kalliimpia.
Ylipäätään lääkemenot ovat koko maassa rajussa kasvussa.

Toivottavasti palvelurakennehanke tuo uusia vastauksia kiperiin kysymyksiin. Itse en kuitenkaan toivo, että hankkeen myötä aletaan rakennella uusia organisaatioita tai rakenteita. Laatikkoleikillä nämä kysymykset eivät ratkea.

En myöskään pidä ratkaisuna sitä, että köyhät kunnat siirtävät erikoissairaanhoidon vielä velkaisemmalle valtiolle. Tämä ei taatusti tuo parannusta ainakaan potilaan kannalta. Päinvastoin entistä pahemmaksi pallotteluksi menee. Muutos myös irrottaisi erikois- sairaanhoidon kuntien ohjauksesta enkä ole varma, että tämä on meidän kuntapäättäjienkään kannalta paras ratkaisu.

Kuntien tiukka taloustilanne ei voi olla näkymättä myös täällä erikoissairaanhoidossa. Tämä ei ole muusta kuntataloudesta erillinen saareke. Kuntalaisetkaan eivät koulujen lakkautus kurimuksessa ymmärrä, jos jokin sektori ei ole näissä talkoissa mukana. Kunnissa kulkiessa saa vastaansa myös hyvin ristiriitaisia toiveita. Yhtäältä vaaditaan potilaiden hyvää hoitoa, henkilöstöstä huolehtimista ja samassa virkkeessä muistutetaan tiukasta taloudenpidosta. Kun menoista 70% on henkilöstömenoja, yhtälö ei ole aivan helppo.

Kustannusvertailussa muiden sairaanhoitopiirien kesken menestymme hyvin ja tässä mielessä meillä ei ole syytä synkistellä. Kuitenkin meidän on pitää huomioida, että hallituksen antama suunnitteluohje ensi vuoden budjettivalmisteluun ei ole mikään kevyt paperi. Työpanoksen kasvun rajaaminen merkitsee väistämättä paineiden kasvua henkilöstön taholla. Entistä tärkeämmiksi nousevat nyt hyvä johtaminen ja kuormituksen tarkka seuraaminen.

Mitään uutta toimintaa ei aloiteta eikä uusia vakansseja perusteta. Ainakaan kymmeneen vuoteen ei vastaavaa ohjetta ole annettu. Tämä ei tarkoita etteikö luottamusmiesjohto arvostaisi täällä tehtävää työtä, toimintaa pitää edelleen kehittää olemassa olevien resurssien varassa, mutta menojen kovaa kasvua ei kuntatalous nyt kestä.

Hallitus ja virkamiesjohto ovat lujilla asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Toivon Teille jaksamista ja koko osaavalle henkilöstöllemme jaksamista. Uskon, että valtuusto haluaa olla tässä työssä tiiviisti mukana.