Arvoisa juhlayleisö, hyvät toverit

Ruotsin pitkäaikainen, arvostettu pääministeri, toveri Olof Palme sanoi usein: "Politik är att vilja." Vapaasti suomennettuna: politiikka on tahtomista, tahtoa.

Kun ympäri Suomea suunnilleen sata vuotta sitten perustettiin työväenyhdistyksiä, ei silloisilta tovereilta tahtoa puuttunut. Työväenyhdistysten perustaminen, kansanvaltaisen työväenliikkeen aseman vakiintuminen ja vahvistuminen on ollut osa Suomen demokraattisen yhteiskunnan rakennustyötä. Se on ollut myös suuri teko kansanvallan puolesta. Sosialidemokraattinen liike on ollut keskeinen yhteiskunnallinen muutosvoima, joka on ollut rakentamassa köyhästä ja syrjäisestä maasta hyvinvointiyhteiskuntaa.

Uuraisten työväenyhdistyksen perustajat eivät varmaan voineet haaveillakaan siitä kehityksestä, jota on tapahtunut yhteiskunnallisesti, sosiaalisen turvaverkon tai työelämän alueella. Tuolloin työttömyys ja syrjäytyminen tarkoittivat sosiaalisen turvaverkon puuttumista, köyhyyttä ja epätoivoa. Työmarkkinat olivat monilta osin orjamarkkinat, eikä yhteisistä asioista sopiminen kuulunut herrojen tapoihin. Oli paljon puutetta ja kurjuutta, luokkaerot olivat suuret. Ihmisten välinen tasa-arvo oli utopiaa, vain sanoja ja lauseita ilmassa.

Vaikka moni sata vuotta sitten tavoitteeksi asetettu yhteiskunnallinen uudistus on toteutunut, on meillä edelleen paljon tehtävää. Meidän sosialidemokraattien on oltava valmiita kysymään yhä uudelleen, mitä solidaarisuus tarkoittaa. Solidaarisuutta keneltä kenelle?

Työväenliikkeen alkuvuosina köyhälistön ja työväenluokan muodostivat työväenliikkeen piiriin järjestäytyneet. Nykypäivän köyhälistöä ovat maan hiljaiset, jotka harvoin toimivat poliittisissa liikkeissä. He voivat olla väsyneitä puhumaan asiastaan. He ovat ihmisiä jotka tarvitsevat puolestapuhujia ja omia harteita vahvempia yhteisvastuun kantajia. Heitä on monenlaisissa ihmisryhmissä. Heitä voi olla yksinhuoltajien, maahanmuuttajien, nuorten tai opiskelijoiden joukossa. Köyhyyden ja osattomuuden kokijoita on myös lapsiperheissä, eläkkeensaajissa, työttömissä ja päihde- sekä mielenterveyspotilaissa.

Uuraisten työväenyhdistyksen perustaminen sata vuotta sitten nojasi paikkakunnalla tuolloin käytyihin keskusteluihin tavallisten ihmisten etujen ajamisesta. Edelleen tämä tarve perustelee sekä Uuraisten että muiden työväenyhdistystemme toimintaa. Työväenliikkeen perusarvot, demokratia, tasa-arvo, vapaus ja solidaarisuus ovat yhä edelleen yhtä toimivia kuin työväenliikkeen synnyn aikoina. Aika, toiminnan- ja vaikuttamisen muodot ovat vain toiset.

Hyvät toverit,

Hyvinvointiyhteiskunnan idea ei ole vanhentunut globalisaation pyörteissä. Pikemminkin on niin, että yhteisten turvaverkkojen merkitys kasvaa muuttuvassa maailmassa. Kaikenikäisten yhteiskunta, ihmisten perusoikeuksien turvaaminen, yhteisvastuu ja kansalaisten laaja osallistuminen ovat tulevaisuudessakin se arvopohja, jolle lainsäädäntö ja palvelut pitää rakentaa.

Hyvinvointiyhteiskunnan perustana on työnteko. Ilman työtä ei ole hyvinvointia. Ilman työtä ei ole palveluja. Uskon, että 100 vuotta sitten eläneet antaisivat hyvän arvosanan punamultahallituksen ponnisteluille työllisyyden ja hyvinvoinnin lisäämiseksi. Hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikka on toiminut. Taloutemme kehitys on vakaalla pohjalla, työllisyys kasvaa ennätystahtia. Kolmen hallituksen aikana olemme tehneet politiikkaa, jonka tuloksena työllisyytemme on tänään 350 000 henkeä korkeammalla kuin runsaat kymmenen vuotta sitten. Emme toki voi ottaa tapahtuneesta kaikkea kunniaa, mutta ilman oikeita valintoja ja toimenpiteitä, tilanne voisi hyvinkin olla toinen.

Hyvä talous- ja työllisyyskehitys on kivijalka, jonka ansiosta voimme toteuttaa ihmisten arkielämää helpottavia uudistuksia ja parannuksia. Olemme lupaustemme mukaisesti panostaneet satoja miljoonia euroja lisää sosiaali- ja terveyspalveluihin, sekä kohentaneet monia sosiaalietuuksia. Samalla kun kerromme kuinka ylpeitä olemme hyvistä saavutuksistamme, toteamme nöyrästi, ettemme tyydy tähän. Halu rakentaa uutta entistä parempaa Suomea ja maailmaa on oltava jokaisen työväen sukupolven ensisijainen tavoite. Meitä velvoittaa myös menneiden sukupolvien tekemä rohkea työ. Jos he olisivat luopuneet unelmistaan, tahdostaan, emme eläisi nyt tällaisessa Suomessa.

Hyvä työllisyyskehitys ja hyvinvointiyhteiskunnan vahvistaminen kulkevat käsi kädessä. Siksi niin päättäjät kuin kansalaisetkin ovat olleet tyrmistyneitä lukuisista teollisuuden irtisanomisuutisista. Irtisanomisten edessä on tehtävä kaikki voitava. Muutosturvaa on parannettu, satsattu uusien työpaikkojen syntyyn ja ongelmista kärsiville kunnille on haettu erilaisia tukimuotoja.

Työpaikan menetys on ihmiselle kova juttu. Se on elämänmuutos, usein suoranainen romahdus. Monille suomalaisille koko eläminen ja oleminen määrittyy työn kautta. Jos työtä ei ole, osallisuus yhteiskunnassa voi tuntua vajavaiselta. Usein ihmiset ovat antaneet koko työuran kestäneen panoksensa samalle työnantajalle. Petetyksi tulemisen tunnetta ei voi välttää. Eikä tätä tunnetta saa lakaista maton alle.

Ihmiskunnan on yhdessä löydettävä pelisääntöjä ihmisen ja ihmisyyden puolustamiseksi. Työntekijöiden oikeuksien puolustaminen on kansainvälistä työtä. Työehtojen ja palkkojen lisäksi haetaan yleensä halvinta mahdollista tapaa selvitä ympäristövelvoitteista ja muista yhteiskunnan velvollisuuksista. Näin ei voi olla.

Joku voi sanoa, että tehtävä on mahdoton. Niin sanottiin 100 vuotta sittenkin, kun toverit Uuraisilla ja ympäri Suomea lähtivät toteuttamaan Forssan ohjelmaa. Se vei aikaa, mutta monet tavoitteet ovat toteutuneet. Tarvitaan maailmanlaajuinen Forssan ohjelma, joka toisi lisää demokratiaa, tasa-arvoa ja solidaarisuutta maailmaan. Tämä on työväenliikkeen kansainvälinen tehtävä.

Hyvät Toverit,

Keskustelu kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta on käynyt viime viikkoina kuumana. SDP:n tavoite hankkeessa on selvä: haluamme laadukkaita hyvinvointipalveluja koko maahan, kaikille suomalaisille. Jos tämä edellyttää rakenteiden uudistamista, meidän on siihen uskaltauduttava.

Kukaan ei halua, että ajaudumme pakkopäätöksiin kriisien kautta. Kun päätöksiä tehdään riittävän ajoissa, voidaan muutokset viedä läpi hallitusti ja harkiten ilman, että kansalaisten palvelujen saanti vaarantuu. On myös kysyttävä, kuka ottaa vastuun, jollei tarvittavia uudistuksia tehdä nyt, vaan jäädään tyytyväisinä köllöttelemään ja odotetaan, että yhä pienenevät ikäluokat hoitavat homman joskus tulevaisuudessa.

Suomessa hyvinvointipalveluiden järjestäminen on pääosin kuntien vastuulla. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tärkeä tavoite on parantaa kuntalaisten mahdollisuuksia päättää omista asioistaan. Samalla on turvattava kasvavien hyvinvointipalveluiden järjestäminen ja rahoittaminen. En tunne yhtään kuntapäättäjää, joka olisi sitä mieltä, ettei mitään tarvitsisi tehdä. Jotta kunnat pystyvät vastaamaan velvoitteistaan, uudistukset ovat välttämättömiä.

Kuntien tehtävät eivät tietenkään rajoitu vain yhteiskunnan hyvinvointipalvelujen tuottamiseen. Kunnat ovat tärkeä osa elinkeinopolitiikkaa, ne ovat ratkaisevassa asemassa maankäytöstä päätettäessä ja ne ylläpitävät suurta osaa fyysisestä infrastruktuurista. Itse asiassa kuntien vastuulla on kolmannes tieverkostamme. Myös joukkoliikenteen toimintaedellytysten turvaamisessa kunnilla on aktiivinen rooli. Hajanaisessa kuntarakenteessa on vaikeampaa suunnitella esimerkiksi joukkoliikenteen aikatauluja ja reittejä kansalaisten tarpeita vastaaviksi. Siksi kunta- ja palvelurakenteen uudistamisella voidaan vahvistaa myös kuntien asemaa liikennepolitiikassa

Kuntauudistusta pohtineen työryhmän haastava ja osin vaikeakin työ on loppusuoralla. Saamieni tietojen mukaan työn pitäisi niin sanotun puitelain osalta olla valmiina kesäkuun alkupäivinä. SDP:n tavoitteena on, että Eduskunnalle annettava puitelaki on selkeä poliittinen linjaus ja sopimus siitä, miten uudistusta viedään eteenpäin. Puitelain pitää saada pyörät pyörimään ja vauhtia uudistukseen. Pelkillä suosituksilla ei pitkälle pötkitä.

Hyvät Toverit,

Vaikka sosialidemokraattien tavoitteissa korkeimmalla ovat työ ja hyvinvointi, on eräs edellytys, joka vaaditaan, että kaikki nämä tavoitteemme voivat toteutua. Se edellytys on puhdas ympäristö. Jos emme kykene pelastamaan palloa uhkaavilta ympäristöongelmilta, ei muukaan hyvinvoinnin rakentaminen onnistu.

Sosialidemokraatit ovat tehneet jo vuosikymmeniä työtä ympäristön hyväksi. Ensimmäisenä puolueena Suomessa laadimme ympäristöohjelman vuonna 1969. SDP:n vahvasti ajamana syntyi myöhemmin ympäristöministeriö ja ympäristölainsäädäntö. Tänä päivänäkin puolueessa toimii aktiivinen ympäristöasioihin keskittyvä järjestö, Villiruusu.

Jokaisen sukupolven tulisi toimia niin, että puhdasta ilmaa, vettä ja ruokaa on myös tuleville polville. Kun ympäristöasioihin alettiin kiinnittää huomiota 1960-luvulla, moni järvi ja joki, oli uintikelvoton. Tehtaat päästivät huoletta jätevetensä vesistöihin ja ihmiset eivät muutoinkaan kantaneet vastuutaan luonnosta. Nyt tilanne on huomattavasti parempi. Olemme saaneet omat nurkkamme suhteelliseen hyvään kuntoon. Silti työtä riittää vielä.

Tänä päivänä ongelmat ovat eri luokkaa. Itämeren saastumisen estäminen ei ole vain Suomen asia vaan vaatii laajaa yhteistyötä eri maiden kesken. Vielä haastavampaa on puhua ilmaston lämpenemisestä, joka on maailmanlaajuinen ongelma. Globaalien ympäristöuhkien torjunnassa onnistumme vain, jos teemme tiivistä kansainvälistä yhteistyötä. Tämä onnistuu meiltä demareilta hyvin, sillä meillä on tovereita ympäri Eurooppaa ja maailmaa.

Hyvät toverit,

Kalevi Sorsa on todennut, "sosialidemokratia on vaativa ase: se edellyttää valppautta, harkintaa ja kypsyyttä demokraattiseen päätöksentekoon. Se ei lupaa kolmen kuukauden ratkaisuja yhteiskunnan vaikeimpiin ongelmiin; se ei väitä, että kaikki mikä meitä rasittaa, ratkeaisi kertaheitolla."

Asia on juuri näin. Tarvitaan sitkeää ja rohkeaa työtä. Maailma paranee pikkuhiljaa. Valmista siitä tuskin tulee. Eikä tarvitsekaan. Jokaisella sukupolvella pitää olla oma näkemys ja into toteuttaa tätä näkemystään. Tähän työhön meitä velvoittavat rohkeat toverit sata vuotta sitten. Toivon, osaamme jatkaa viisaiden pääministerien, toverien Sorsan ja Palmen linjoilla; tahdolla kohti parempaa Suomea, kohti parempaa maailmaa.

Kiitos!