Hyvät Toverit, hyvät vapun juhlijat!

Vappu on meille työväenliikkeen ihmisille tärkeä merkkipäivä kevään kynnyksellä. Varmasti löytyy tahoja, jotka ovat valmiita julistamaan työväen vapun juhlinnan vanhanaikaiseksi. Me emme kuulu tähän porukkaan. Vaikka yhteiskuntamme tuntuu jo valmiilta ja demokratiamme otetaan itsestäänselvyytenä, näin ei kuitenkaan ole. Olemme toki tulleet paljon pidemmälle hyvinvointimme kehittämisessä, kuin mitä rohkeat toverit sata vuotta sitten uskalsivat edes uneksiakaan. Mutta yhteiskuntamme muutos sisältää jatkuvasti uusia haasteita, joissa työväen puolustaminen ei ole ollenkaan vanhanaikaista tai tarpeetonta. Itse asiassa, päinvastoin. Hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee puolustajansa esiin yhtenä rintamana juuri nyt.

Yksi osoitus tästä oli mielestäni tammikuussa käyty presidentinvaali. Kampanjoinnissa mentiin monissa asioissa yhä enemmän jenkkimalliseen tyyliin. Äänestäjiä kosiskeltiin mielikuvilla, jotka tuntuivat olevan kaukana todellisesta ehdokkaasta. Voimme työväenliikkeenä olla tyytyväisiä siihen, että maatamme johtaa seuraavatkin kuusi vuotta aito ihminen. Nainen, joka ei ole pelkkä mainostoimiston rakentama hahmo. Tämä vaali antoikin poliittisille puolueille tärkeän viestin kaikkia tulevia vaaleja ajatellen; suomalaiset ihmiset eivät ole ostettavissa mahtimainoksilla, kauniilla kuvilla ja iskevillä mainoslauseilla. Tarvitaan vähän muutakin kuin rapakon takana. Tarvitaan inhimillinen ihminen.

Presidentinvaalissa nostettiin esiin teemoja, jotka tulevat pian esiin uudestaan. Eduskuntavaaleihin valmistautuminen on puolueissa kiivaassa vauhdissa. Samat ihmiset, jotka käytännön politiikanteossa jatkuvasti hyökkäilevät hyvinvointiyhteiskuntaa vastaan, esiintyvät vaalien lähestyessä sen puolustajina. Kuten presidentinvaalissakin, porvarit tulevat häpeilemättä kutsumaan itseään työntekijöiden suurimmiksi ystäviksi ja vähäosaisten puolustajiksi. Tähän meidän on poliittisessa vasemmistossa syytä varautua.

Esimerkiksi käy opposition puuhaama välikysymys vanhusten hoidon tilanteesta Suomessa. Kysymyksen aihe on hyvin tärkeä ja on tietysti hyvä, että siitä keskustellaan myös eduskunnassa. Hieman vain hämmentää kysymyksen esittäjien joukko. Kokoomusko nyt on ensimmäisenä puolustamassa näitäkin palveluja?

On kummallista, miten vähän julkisuudessa kiinnitetään huomiota siihen, millaisia summia kokoomuslaiset vaativat erilaisiin palveluihin kun he samanaikaisesti edellyttävät veroja edelleen kevennettävän. Mistä tällaiset rahat otetaan? Pienetkin oppositiopuolueet ovat tällä vaalikaudella saaneet aikaisesti omat, todellisiin lukuihin pohjaavat vaihtoehtobudjettinsa. Suurin oppositiopuolue ei ole tähän kertaakaan kyennyt. Eikä se ole ihmekään. Ei tuollaisia vaatimuksia pysty millään luvuilla kuittaamaan.

Kokoomuslaiset tietävät itsekin oppositiopolitiikkansa läpinäkyvyyden, mutta uskovat, että kunnon räksytyksellä kyllä ääniä sataa laariin ensi kevään eduskuntavaaleissa. Kuten sanottu, en usko, että kansalaiset tähän halpaan menevät. Ovathan meillä edelleen tuoreessa muistissa kokoomuksen 16 peräkkäistä vuotta hallitusvastuussa.

Kuitenkin presidentinvaalityöstä alkanut porvaripuolueiden yhteistyö näkyy ja kuuluu niin kentällä kuin tiedotusvälineissä. Keskustan ja Kokoomuksen lähentyminen asettaa sosialidemokraateille kovan tavoitteen: on saavutettava kansalaisten luottamus ja selkeä vaalivoitto. Vain siten voimme jatkaa hyvinvointiyhteiskunnan kestävää rakennustyötä ja työntekijöiden puolustamista.

Hyvät toverit,

Puolustettavaa riittää. Jos joku luuli, että suomalaisen työn ja työntekijän asema nykymaailmassa on helppo ja turvattu, viimeistään tämä kevät on korjannut virheellisen käsityksen. Laajamittaiset irtisanomiset eri teollisuuden aloilla, erityisesti paperiteollisuudessa ovat kova isku koko suomalaiselle yhteiskunnalle.

Aivan liian monen suomalaisen ihmisen kevät ei ole ilon ja juhlan aikaa, vaan pelon ja epävarmuuden sävyttämää. Pelko omasta ja lasten tulevaisuudesta on helppo ymmärtää. Monen ihmisen kohdalla on kyse lähes koko työurasta saman työnantajan palveluksessa. Tunnetta petetyksi tulemisesta ei voi välttää eikä tätä tunnetta saa lakaista maton alle.

Suomalainen työntekijä on yleensä työlleen omistautunut ja ahkera. Vastapainoksi ihmiset odottavat tulevansa arvostetuiksi ja huomioon otetuiksi. Näin ei ole aina tapahtunut näissä ikävissä prosesseissa. On selvää, että jos yrityksen kilpailukyky romahtaa ja toiminta muuttuu tappiolliseksi, keinot ovat vähissä. Mutta tämän kevään uutisissa tehostamista hakevat voitolliset suuryritykset. Kansainvälisessä toimintaympäristössä ei kaikkia muutoksia voida välttää, mutta kyllä näiden muutosten tulisi kunnioittaa pitkää ammattiuraa ja kantaa yhteistä vastuuta työntekijöiden tulevaisuudesta.

Tämän kevään rajujen ilmoitusten jälkeen on selvää, että yhteistoimintalain uudistaminen on välttämätöntä. Luulen, että myös tämän lain käsittelystä saamme aikaan keskustelua eduskuntavaalien alla. Erityisellä mielenkiinnolla odotan, kuinka selkeästi porvarit kehtaavat olla työnantajan asialla muutamaa kuukautta ennen eduskuntavaaleja.

Vaikka nämä hätkähdyttävät uutiset ovat hallinneet palstamillimetrejä, on hyvä muistaa, että kokonaisuutena työllisyys on kehittynyt suotuisasti. Tämä ei tietenkään juuri lohduta irtisanottuja tai lomautettuja ihmisiä, mutta se antaa kuitenkin toiveita uusista mahdollisuuksista työmarkkinoilla.

Hallituskauden alusta Suomeen on syntynyt 68.000 uutta työpaikkaa. Alle 25-vuotiaiden työttömyys on laskenut 22 prosenttia ja myös pitkäaikaistyöttömyys on laskussa. Ikääntyneiden työllisyysaste on parantunut EU:n huippuvauhtia. Tuloksista voi olla ylpeä, mutta parempaan on edelleen pystyttävä.

Hyvät toverit,

Keskustelu kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta on käynyt viime viikkoina kuumana. SDP:n tavoite hankkeessa on selvä: haluamme laadukkaita hyvinvointipalveluja koko maahan, kaikille suomalaisille. Jos tämä edellyttää rakenteiden uudistamista, meidän on siihen uskaltauduttava.

Työväenliikkeen menneiden sukupolvien satavuotisen työn hienoin perintö meille nykysuomalaisille on juuri hyvinvointiyhteiskuntamalli. On meidän vastuullamme huolehtia siitä, että tuo työ säilyy ja kehittyy edelleen. Siksi tarvitaan rohkeutta myös muutoksiin. Sellaisiin muutoksiin, jotka turvaavat hyvinvointipalvelut Suomessa myös meidän lapsillemme ja lapsenlapsillemme.

Kukaan ei halua, että ajaudumme pakkopäätöksiin kriisien kautta. Kun päätöksiä tehdään riittävän ajoissa, voidaan muutokset viedä läpi hallitusti ja harkiten ilman, että kansalaisten palvelujen saanti vaarantuu. On myös kysyttävä, kuka ottaa vastuun, jollei tarvittavia uudistuksia tehdä nyt, vaan jäädään tyytyväisinä köllöttelemään ja odotetaan, että yhä pienenevät ikäluokat hoitavat homman joskus tulevaisuudessa.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tärkeä tavoite on parantaa kuntalaisten mahdollisuuksia päättää omista asioistaan. Samalla on turvattava kasvavien hyvinvointipalveluiden järjestäminen ja rahoittaminen. En tunne yhtään kuntapäättäjää, joka olisi sitä mieltä, ettei mitään tarvitsisi tehdä. Jotta kunnat pystyvät vastaamaan velvoitteistaan, uudistukset ovat välttämättömiä.

On myös erittäin tärkeää pitää kuntien henkilöstö alusta lähtien muutoksissa mukana. Ylätasolla tehdyt päätökset eivät välttämättä työn oikeista tekijöistä tunnu viisailta ja järkeviltä. Siksi oikeita toimintamalleja ja yhteistyön tapoja kannattaa kysyä niitä, jotka työn arkipäivän parhaiten tuntevat.

Hyvät toverit,

Tällä seutukunnalla ei ole jääty köllöttelemään vaan on rohkeasti tartuttu haasteisiin. Onnittelen paikallisia päättäjiä rohkeudesta tehdä konkreettisia ratkaisuja kuntalaisten palvelujen turvaamiseksi. Äänekoski-Suolahti-Sumiainen- ratkaisua on kehuttu pitkin maata, eikä syyttä. Tarvitsette vielä yhteisellä matkallamme paljon viisautta, toistemme kunnioittamista ja arvostamista sekä tiivistä yhteistyötä. Tässä kaikessa toivotan teille mitä parhainta menestystä. Ja varmuudella kiviäkin kenkään matkalla tulee, mutta jos yhteistä tahtoa on löytynyt näin pitkälle, en usko, että pienet hiekat matkaanne hidastavat.

Kuntien yhteistyöstä tai kuntaliitoksista puhuttaessa nousee usein pintaan tunnepuoli. Olen itsekin kuullut lukuisan joukon puheenvuoroja, joissa korostetaan kuntaidentiteetin merkitystä kuntalaisille. Olen itse asunut osan lapsuudestani ja koko nuoruuteni Säynätsalossa, joka vielä 1990-luvun alussa oli itsenäinen kunta. Vuosi sitten muutin perheeni kanssa takaisin saarivaltakuntaan ja väitän, ettei säykkiläisyys ole kuntaliitoksen myötä mihinkään kadonnut – päinvastoin.

Vaikka kuntaraja määrittääkin meidät jyväskyläläisiksi, me saarelaiset olemme kyllä edelleenkin säykkiläisiä. Niinpä kyse ei olekaan kuntaidentiteetistä vaan paikkakuntaidentiteetistä. Kuntarajan muuttuminen ei suinkaan tarkoita kotiseutuhengen katoamista. Kuntaliitoksia ei tehdä tietenkään pelkän liittymisen ilosta vaan palvelujen turvaamisen vuoksi. Mutta ei kuntaliitoksiin pidä myöskään liittää mahdotonta mystiikkaa, kun todellisuudessa kuntalaisen kokemat muutokset ovat usein hyvin pieniä.

Hyvät Toverit,

Jokainen ihminen tarvitsee itselleen yhteisön ja kokemuksia osallisuudesta. Monelle meistä tuo yhteisö on oma perhe, työpaikan porukka tai harrastuksen pariin kokoontuva tiimi. Tarvitsemme kuitenkin myös laajempaa yhteisöllisyyttä, yhteisyyden kokemista. Itse koen voimakkaasti olevani osanen vuosisataisessa sukupolvien ketjussa, joka on tehnyt työtä paremman ja oikeudenmukaisemman maailman puolesta sosialidemokratian aatteen alla. Minulle tuo yhteenkuuluvuuden tunne on tärkeä ja se vahvistuu tällaisissa yhteisissä juhlahetkissä. Vappu ei ole oikea vappu ilman tätä yhteistä tunnelmaa.

Toivottavasti me suomalaiset kansakuntana kykenemme myös kokemaan yhteisyyttä ja vastuuta kaikkien suomalaisten hyvinvoinnista. Tähän tavoitteeseen perustuu koko hyvinvointimme ydin. Ilman tätä yhteisyyttä emme olisi selvinneet historian pelottavista käänteistä, emmekä selviä ilman sitä tulevaisuuden tuiskuistakaan. Demokratia on se keskiö, jonka ympärille tätä luottamusta rakennetaan. Siksi korostan joka vappu demokratian merkitystä.

Poliittisella kartalla olemme luonnollisesti asioista eri mieltä. Se kuuluu demokratiaan. Myös usko siihen, että politiikalla vaikutetaan, kuuluu demokratiaan. On tärkeää, että kasvatamme lapsemme ja nuoremme ymmärtämään demokratian merkityksen. Äänioikeus ja vaikuttamisen vapaus ovat meille tapeltuja etuja. Niiden hintalappu oli aikanaan hyvin korkea. Jollemme kunnioita demokratiaa, emme kunnioita myöskään menneiden sukupolvien uhrauksia. Ilman demokratiaa ei ole kansakuntaa ja ilman kansakuntaa, pieni kansa on hukassa maailman isojen keskellä.

Haluan toivottaa kaikille uskoa tulevaisuuteen ja kuntien päättäjille rohkeutta tehdä päätöksiä, joilla turvataan seutukunnan menestys, hyvinvointiyhteiskunnan palvelut, demokratian toteutuminen ja ihmisten osallisuus. Hauskaa työväen vappua!