14.3.2016 – Kirjoitus julkaistu Rautakoura 74–lehdessä 11.3.2016

Sopiminen vei voiton sanelusta ja uhkailusta

Historiallinen ehdotus kilpailukykysopimuksesta on tätä kirjoitettaessa järjestöjen arvioitavana. Palkansaajakeskusjärjestöt olivat tyytyväisiä siihen, että neuvottelutulos saatiin aikaan, mutta samanaikaisesti tunnustettiin, ettei tulos palkansaajille mitään juhlaa ole. Kaikista keskusjärjestöistä muistutettiin, että työntekijät ottavat kannettavakseen ison taakan. Oli hyvä, että myös pääministeri tunnusti eduskunnan kyselytunnilla palkansaajien tekevän tässä poikkeuksellisen vastaantulon maan talouden ja työllisyyden puolesta. Kiitokset olivat paikallaan.

Kilpailukykysopimuksen taustalla on jo pidempään maatamme vaivannut kitulias kasvu, investointien puute, paheneva työttömyys ja velkaantuminen. Kaikkeen tähän ovat vaikuttaneet maailman ja Euroopan talous, Suomen muita heikompi viennin tilanne ja rakennemuutokset erityisesti teollisuudessa. Havahduttava tieto on esimerkiksi se, ettei teollisuustuotantomme ole pudonnut näin paljon edes toisen maailmansodan aikana. Vuodesta 2008 on tultu alas jo 19 prosenttia. Maailmalla kysellään jo, onko Suomi Euroopan sairas mies. Tilanne on vaikea ja siksi nyt saavutettu neuvottelutulos on arvokas maamme talouden, työllisyyden ja tulevaisuuden kannalta.

Neuvottelutulos on pakkolakeja ja hallituksen kaavailemia leikkauksia parempi vaihtoehto. Helppo se ei silti ole. Työntekijät ja erityisesti julkisella sektorilla työskentelevät ottavat kantaakseen ison vastuun. Ostovoiman heikennys ja työajan pidentäminen iskevät usein jo valmiiksi lujilla oleviin ihmisiin. Varsinkin kun hallitus rokottaa jo toteutetuilla toimilla kuten asiakasmaksujen ja päivähoitomaksujen korotuksilla samoja kansalaisia. Jotta tavalliset palkansaajat voivat kokea tilanteen oikeudenmukaiseksi on yritysten omistajilta, johtajilta ja maan hallitukseltakin edellytettävä nöyryyttä. Nyt ei ole ylisuurten palkkioiden, bonusten ja osinkojen aika. Nyt pitää löytyä selkärankaa työllistämiseen, työntekijöiden kuunteluun ja ihmisten oikeudenmukaiseen kohteluun.

Joitakin kokoomusedustajia kuunnellessa on tullut mieleen, ettei tämä mennyt kuten piti. Alkuperäinen suunnitelma olikin varmasti toinen. Hallitus meni epäviisaasti EK:n talutusnuoraan ja aikoi Esko Ahon jalanjäljillä laittaa palkansaajia polvilleen. Kuviteltiin, että kunhan vain riittävästi käsketään ja uhkaillaan, niin kylläpä alkaa tapahtua. Hymyt hyytyivät, kun kävi ilmi, etteivät pakkolait menekään noin vain läpi ja kaiken lisäksi tehdään historiallinen möhläys, jos sössitään vuosikymmenten sopimisen kulttuuri. Toivottavasti tästä Etelärannassa ja hallituspuolueiden toimistoilla opittiin jotain. Ihmisten kyykyttämisen aikaan ei voida palata, vaikka kuinka mieli tekisi.

Neuvottelutulos osoittaa, että työmarkkinajärjestöiltä löytyy kykyä ja halua neuvotella ja sopia. Vaikka tuloksessa on paljon erilaisia kipukohtia, se antaa kuitenkin mahdollisuuden vakauteen vaikeassa tilanteessa. Jos vain hallitus olisi jo vuosi sitten ymmärtänyt antaa uhkailun sijasta järjestöille oikean neuvottelumahdollisuuden, olisimme päässeet asioissa jo aikaisemmin eteenpäin. Ehkä nyt on ilmassa pientä uskoa, ettei kaikkea luottamusta ole vielä hukattu. Ylimielisyyteen, tuuletuksiin eikä nyrkkitervehdyksiin silti ole kenelläkään varaa.

Susanna Huovinen
kansanedustaja (sd.), Jyväskylä