Tarkoitukseni on tehdä jokaisen edustajavuoteni jälkeen tällainen niin sanottu välitilinpäätös kuluneesta vuodesta. Haluan kirjata itselleni ylös vuoden aikana elettyä eduskuntaelämää, kierroksia maakunnassa sekä tilaisuuksia ja tapahtumia, joihin olen osallistunut. Toivon, että nämä kirjaukseni auttavat myös tämän välintilinpäätöksen lukijoita ymmärtämään paremmin kansanedustajan työn sisältöä ja aikatauluja sekä tietenkin sitä kautta myös arvioimaan miten olen työssäni onnistunut. Kaikkea vaikuttamista on vaikeaa tällaiseen kirjalliseen tuotokseen tiivistää. Toivon kuitenkin, että tämän kautta monelle aukeaisi se moninainen, erilaisten tahojen, yksittäisten ihmisten ja tavoitteiden maailma, jonka kanssa työssäni saan olla tekemisissä. Lukemisen helpottamiseksi olen jakanut ensimmäisen kansanedustaja- vuoteni siten, että Alku- niminen osa kertoo vuodesta 1999 ja vuodesta 2000 kertovalle osuudelle olen antanut nimeksi: Kuva tulevasta. On varmasti ymmärrettävää, että suurin osa tekstistä koostuu työn alku- vaiheiden kuvauksesta. Antoisia lukuhetkiä ensimmäisen edustaja- vuoteni parissa. Alku (vuosi 1999) Aloitus Keskisuomalaisen toimittaja Pieta Forsell soitti muistaakseni pari päivää vaalien jälkeen minulle ja kysyi, voisiko lähteä mukaani ensimmäisenä työpäivänä seuraamaan edustajan työn aloittamista. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, mutta varoitin, että sähläystä ja hämminkiä se voisi olla. En olisi voinut osua enemmän oikeaan! Kun tuon ekan päivän päätteeksi joskus seitsemän aikoihin illalla istahdimme uusien kollegoideni, hyvän ystäväni Säde Tahvanaisen ja uuden tuttavuuden Heli Paasion kanssa ensimmäistä kertaa päivän aikana syömään, huokaisin helpotuksesta. Päivä oli ollut todella antoisa, mutta yhtä juoksemista paikasta toiseen. Nyt jälkeenpäin ajatellen sitä miettii vain yhtenä suurena tapahtuma- mylläkkänä, jonka aikana otettiin noin miljoona valokuvaa, haastateltiin sinne ja tänne, täytettiin lippua ja lappua. Talossa liikkuessamme muistin ajatelleeni, etten koskaan opi kulkemaan siellä ilman saattajaa. Ainoa hetki, jossa oli aikaa hieman pysähtyä oli se kun me keski- suomalaiset kansanedustajat odotimme Suuren valiokunnan huoneen ovella vuoroamme valtakirjantarkastukseen. Silloin kyllä polvet tutisivat, hikisillä käsillä piti varmistaa monta kertaa, oliko valokuvallinen henkilöllisyystodistus varmasti mukana ja olihan valtakirja edelleen muovitaskussa. Oikeuskansleri Paavo Nikula tarkisti valtakirjan ja totesi minut valtakirjan osoittamaksi henkilöksi – päivän ykkösasia oli hoidettu! Käytännön asioista Kansanedustajuus toi tulleessaan monia käytännön kysymyksiä, joihin piti koittaa löytää ratkaisu mahdollisimman pian, koska työt alkoivat heti. Yksi suurimmista kysymyksistä oli ns. kakkosasunnon löytäminen asuntopulaa potevasta pääkaupungista. Onneksi tämä asia ratkesi kohtalaisen nopeasti kun eräs tuttu, eduskunnasta valitettavasti pudonnut kansanedustaja otti yhteyttä ja antoi vuokraisäntänsä yhteystiedot. Joukkoliikenteen vankkumattomana kannattajana en aluksi ajatellut, että välttämättä tarvitsisin autoa työssäni. Lainailtuani muutaman viikon ajan säännöllisesti vanhempieni autoa, tulin siihen tulokseen ettei ympäri maakuntaa liikkuva edustaja voikaan välttämättä noudattaa bussiaikatauluja. Nykyisin viiletän pitkin Keski-Suomea punaisella pikku volkkarilla. Eduskunnassa käytännön asioita oli oikea liuta. Heti sisään mennessä ystävälliset vahtimestarit antoivat käteen piipparin eli hakulaitteen, joka on kuluneen vuoden aikana tullut tuttuakin tutummaksi. Eduskunnan päivärytmi on sen kaltainen ettei edustaja paljon työhuoneessaan istuskele. Siksi on tärkeää tavoittaa hakulaitteen kautta ympäri talon. En aluksi tajunnut ollenkaan piipparin toimintaa, mutta pikkuhiljaa ja saamieni vinkkien kautta sekin on selvinnyt. Eduskunnasta saimme kännykän, jonka laskut kuitenkin maksamme itse vaikkakin saamme siihen tukea muutaman satasen/kuukausi. Oma työhuone eduskunnassa sisälsi aluksi vain 9 neliömetriä, työpöydän, kirjahyllyn, jossa oli Raamatun lisäksi valiokuntien toimintaohjeet sekä muutama eduskunnan esittelykirjanen, pienen sohvan, tietokoneen, puhelimen, seinällä roikkuvan matkatelkkarin ja keskusradion, jonka välityksellä voi kuunnella mm. istunnon kulkua salissa. Nyt työhuoneessa on tosin jo kamaa ja paperia liikaa, paljon varmasti turhaakin, mutta myös paljon minulle tärkeää kuten Prisman työkavereilta saatu työpaita kehyksissä, valokuvia vaalivalvojaisista, juliste kauniista keskisuomalaisesta maisemasta Hyyppäältä sekä ystävien lähettämiä kortteja. Alku aina hankalaa, sanotaan. Eduskuntatalossa liikkumisen opettelu vei aikaa kohtalaisen paljon. Talo on sokkeloinen, mutta selkeä – kunhan sen käytävät oppii tuntemaan. Aikaa ei kuitenkaan kulunut pelkästään siihen, että osaa paikasta toiseen vaan myös talon ainutkertaisuuteen tutustuessa. Harva saa työskennellä niin kauniissa talossa kuin eduskuntatalomme on, suosittelen lämpimästi käyntiä kaikille, jotka eivät ole vielä siellä vierailleet. Erilaista taidetta löytyy talon kaikista osista ja itse asiassa voisi sanoa, että talo itsessään on varsinainen taideteos. Oma suosikkini on tietenkin hengästyttävä istuntosalimme, joka näyttää turhan kalpealta tv-kuvassa. Kauniita ovat mielestäni myös Suuren valiokunnan huone ja tietysti Valtiosali. Toisaalta myös marmoriportaikot – samaa marmoria, joka tipahteli Finlandia-talon seinistä – ovat komeat. Työt alkavat Edustajana toimimiseen ei varsinaisesti saada mitään koulutusta. Jokainen kun hoitaa kansanedustajuutta parhaaksi katsomallaan tavalla. Eduskuntaan ja sen tapoihin, valiokuntiin ja salityöskentelyyn annetaan kuitenkin onneksi perehdytystä talon toimesta, mutta silti hyvin moni asia jäi opittavaksi kantapään kautta. Erittäin hyväksi oppimistavaksi muodostui uusien kansanedustajien kokemusten vaihto. Moni asia selvisi kahvipöytäkeskustelussa tyylillä:¼ oletteko muuten tienneet, että sieltä voi pyytää tietoja vaikka mistä asiasta¼ TAI¼ tiesittekö jo mistä sen lakiehdotuksen saa etukäteen luettavakseen¼ TAI¼ .kuulitteko sen, että parhain tapa kulkea A- ja B- siiven välillä on maanalainen käytävä. Samalla näitä tietoja vaihtaessamme tietysti tutustuimme toisiimme. Itse asiassa minulla on ollut siinä mielessä onnellinen tilanne aloittaa työt uudessa työyhteisössä, että lähin työporukka eli oma eduskuntaryhmä on ollut suurimmaksi osaksi minulle tuttua porukkaa sen 10 vuoden ajalta, jonka olen sosialidemokraattisessa liikkeessä touhunnut. Nykyinen kollega Säde Tahvanainen on hyvä ystävä jo vuosien takaa ja hänen apunsa työhön perehdyttämisessä onkin ollut korvaamatonta. Myös muista eduskuntaryhmistä löytyi tuttua joukkoa, mutta silti opetteluakin on riittänyt. Täytyy kyllä myöntää, että näihin päiviin saakka tuo opettelua on jatkunut. On nimittäin niin, että ne edustajat, joita ei entuudestaan tunne ja jotka eivät työskentele samoissa valiokunnissa, eivät tule tutuiksi kuin salityöskentelyn tai muiden kontaktien kautta. Näin ollen joskus vieläkin pitää tosissaan kaivella muistiaan kollegoiden kävellessä käytävällä vastaan. Mutta minullahan onkin huono nimimuisti, mutta onneksi loistava kasvomuisti! Valiokuntatyö Eduskunnan työssä merkittävässä osassa on valiokunnissa tehtävä työ. Siksi ei ole aivan yhdentekevää mihin valiokuntiin pääsee tai joutuu. Ryhmäsihteerimme tiedusteli kaikilta edustajilta vaalien jälkeen toivomuksia valiokunnista. Itse toivoin ympäristövaliokuntaa ja sivistysvaliokuntaa. Heti alkuun uusille edustajille tehtiin selväksi ettei meillä ole kovin suuria mahdollisuuksia päästä halutuimpiin valiokuntiin, jotka ovat valtiovarainvaliokunta, ulkoasiainvaliokunta ja suuri valiokunta. Tämä siksi, että eduskunnassa noudatetaan parlamentaarisen iän käytäntöä. Parlamentaarinen ikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi istuntosalissa istutaan puolueittain, mutta siten järjestettynä, että eturivissä istuvat pisimpään kansaedustajina olleet edustajat ja me uudet istumme siellä takariveissä. Itse istuin toiseksi viimeisessä rivissä. Tämä edustajavuosien vaikutus ulottuu myös valiokuntapaikkojen jakoprosessiin. Yleensä uudelleenvalittujen edustajien toiveet toteutuvat paremmin kuin meidän uusien. Tämä on tärkeää esimerkiksi siksi, että mikäli joku tietty valiokunta kiinnostaa uudelleenvalittua edustajaa ja hän on jo päässyt sisälle kyseisen valiokunnan työskentelyyn, olisi melkoista voimavarojen hukkaan heittoa. Omiksi valiokunnikseni tulivat ympäristövaliokunta, talousvaliokunta ja tulevaisuusvaliokunta. Kolme valiokuntaa on uudelle edustajalle melkoinen urakka, mutta toisaalta en luopuisi yhdestäkään valiokunnasta nyt kun olen päässyt niiden käsittelemiin asioihin käsiksi. Välillä on tietysti hankalaa kun tuntuu, että jatkuvasti vain istun valiokunnassa. Esimerkiksi Vasemmistoliiton kansanedustajilla on vain yksi valiokunta/ edustaja. Tämä johtuu siitä, että valiokuntapaikat jaetaan ryhmien suuruusjärjestyksen mukaan ja meidän ryhmämme on suurin ja näin ollen meidän ryhmämme edustajilla on kaikilla pääsääntöisesti 2 valiokuntaa. Tulevaisuusvaliokunta on siitä poikkeuksellinen valiokunta, että se ei tee lainsäädäntöä vaan pyrkii keskittymään pidemmän aikavälin kysymyksiin. Esimerkiksi keväällä 2000 valmistelimme täysistuntoon uuden vuosituhannen ensimmäisen ajankohtaiskeskustelun pohjapaperin, Työn tulevaisuuden 10 kipupistettä. Lisäksi valiokunnalla on erilaisia pienryhmiä, jotka kokoontuvat muina kuin valiokunnan kokousaikoina. Nämä kokoukset eivät ole varsinaisia kokouksia, mutta silti tärkeitä ja myös aikaa vieviä. Itse olen mukana tiedon ja tietämyksen hallinnan pienryhmässä, jossa pohdimme sitä miten nykyihminen voi hallita infoähkyä, tietotulvaa ja mitkä ovat esimerkiksi kehittämisen kohteita tällä alueella eduskuntatyössä. Tulevaisuusvaliokunta onkin ollut itselleni oikein henkireikä, jossa saa puhua ajan kanssa arvoista ja periaatteista. Tällaiseen keskusteluun jää valitettavan vähän aikaa muissa valiokunnissa. Valiokuntien työskentelystä voisi kertoa sen verran, että viikkoaikataulu menee omissa valiokunnissani siten, että ympäristövaliokunta kokoontuu aamuisin ja puolelta päivin on talousvaliokunnan kokous. Tulevaisuusvaliokunta kokoontuu vain keskiviikkoisin klo 10.00. Tuntuu hassulta, että vielä 10 vuotta sitten eduskunta piti täysistuntoja vain tiistaisin ja perjantaisin. Nykyisin kokoonnumme tiistaisin ja keski- viikkoisin klo 14 alkaen. Torstaisin meillä on valiokuntien lisäksi ryhmäkokous (klo 14.30-16.30) ja sen jälkeen valtioneuvoston suullinen kyselytunti. Kiireempinä aikoina eli marras- ja joulukuussa sekä touko- ja kesäkuussa vielä täysistunto alkaen klo 18.00. Perjantaina valiokuntien lisäksi pidämme noin tunnin mittaisin, lyhyen istunnon klo 13-14. Tämä siksi, että suuren valiokunnan kokous alkaa klo 14 eivätkä valiokunnat saa kokoontua yhtä aikaa täysistunnon kanssa. Jos jokin keskustelu jää perjantaina kesken, siirtyy se automaattisesti seuraavalle tiistaille. Istuntosalityöskentely Istuntotyöskentely on se työmme julkinen näyttämö. Tähän salityöskentelyyn liittyy muutamia mainitsemisen arvoisia tapoja. Ensinnäkin istumme salissa puolueittain järjestyksessä siten, että puhemiehestä katsottuna vasemmalla istuvat vasemmistoliittolaiset, sitten me demarit, vihreät, keskustalaiset, kokoomuslaiset ja RKPläiset salin oikealla laidalla. Tämä johtuu siitä, että myös tulkkaus tapahtuu sieltä salin oikealta reunalta. Puhujapönttöjä on kaksi, me vasemmistolaiset käytämme vasemmalla olevaa koroketta ja oikealla laidalla olevat käyttävä oikeanpuoleista koroketta. Keskustalaiset, vihreät sekä kolme yksittäistä edustajaa, jotka ovat muodostaneet oman ryhmänsä (Kuisma, Vistbacka ja Aittoniemi) valitsevat kumman korokkeen tahansa. Salissa puheet aloitetaan aina sanomalla joko Arvoisa Puhemies tai Puhemies. Tällä tavoin kunnioitamme puhemiehistöämme, joka on protokollassa Tasavallan Presidentin jälkeen seuraava. Edustaja- kollegoita teititellään ja muutenkin käytettävä kieli on kirjakieltä. Tosin myös murteet sallitaan. Puheaikasuositus on ryhmäpuheenvuoroissa 15 minuuttia ja yksittäisten edustajien puheenvuoroissa 10 minuuttia. Aika monet puhujat pysyvät suosituksissa, mutta talostamme löytyy myös niitä, jotka eivät koskaan pysy suosituksessa. On pitkästyttävää kuunnella lähes puolen tunnin yksinpuheluja ja siksi toivoisi, että suosituksissa pysyttäisiin. Omat puheenvuoroni ovat pysyneet alle 10 minuutin. Ennätys salissa pidetyissä puheenvuoroissa on EU-jäsenyydestä jarrutuspuheenvuoro, joka kesti yli 6 tuntia! Omalta paikalta käytettävät vastauspuheenvuorot, joilla voi kommentoida edellisiä puhujia saavat kestää enintään 2 minuuttia. Istuntosalimme on rauhoitettu ylimääräiseltä kulkemiselta eli salissa saavat liikkua vain kansanedustajat tai meitä avustavat virastoavustajat siis ne herrat, jotka jakavat meille papereita. Esimerkiksi ministeri, joka ei ole kansanedustaja kuten nykyhallituksessa maatalousministeri Hemilä, ei saa liikkua salissa vaan hänen pitää mennä valtioneuvoston aitioon puhemiehen käytävän kautta eli hän ei periaatteessa saa tulla salin kautta. Myöskään kansanedustajien avustajat eivät saa saliin tulla eikä muu eduskunnan virkamiehistö. Tämä on siis siksi, ettei saliin tule turhaa trafiikkia varsinkin kun me edustajat saamme sitä aivan itseksemmekin aikaan liiankin kanssa. Suurin vierasryhmieni ihmettelyn aihe on nimittäin se, miksi edustajat liikkuvat ja puhuvat salissa niin kamalasti, että puhemies joutuu komentamaan meitä hiljaisiksi kuin joitakin koululaisia. Olen itse sanonut, että ehkä yksi syy siihen liikkumiseen ja jutteluun salissa on se, että täysistunto on päivän ainoa hetki kun olemme kaikki koolla. Silloin yleensä jututetaan eri valiokuntien edustajia tärkeistä asioista, kerätään nimiä lakialoitteisiin ja kirjallisiin kysymyksiin ja kuljetaan kalenterit käsissä, koitetaan sopia tapaamisaikoja yms. edustajakollegoiden kanssa. Myönnän, että nämä jutut voisi tehdä myös salin ulkopuolella, mutta usein sali on paras paikka saada edustajakollega tai ministeri kuulolle edes vähäksi aikaa. Toisaalta voi myös todeta, että jokainen edustaja tietää ettei salin mekastaminen ole mikään vastalause juuri sillä hetkellä puhuja- korokkeella olevalle edustajalle. Voi myös sanoa, että onhan parempi, että salissa edes on väkeä ja elämää. Esimerkiksi kun itse käytin budjettipuheenvuoroani syksyllä eräässä yöistunnossa klo 00.45 salissa oli kolme edustajaa ja yksi sitkeä sissi yleisölehterillä! Muutamia salin käytäntöön liittyviä asioita. Meillä on aina 15 minuuttia täysistunnon alusta lukien aikaa ilmoittautua läsnäolevaksi istuntoon. Jollet sinä aikana ehdi saliin, napsahtaa automaattisesti luvaton poissaolo. Lupaa omiin menoihin tai sairauteen pyydetään aina oman ryhmänjohtajan puoltamalla hakemuksella, virkatehtävät menevät suoraan pöytäkirjoihin. Kaikki poissaolot vahvistaa puhemiesneuvosto. Vielä vanhan perustuslain mukaan kaikki poissaolot todettiin istunnon aluksi, näin ei enää tehdä. Aina kun eduskunnassa on meneillään täysistunto, yleisö saa tulla seuraamaan sitä yleisölehteriltä. Varsinkin keväisin kun liikkeellä on paljon koululuokkia luokkaretkillään, talossa on varsin paljon trafiikkia ja lehteri lähes täynnä, ainakin istunnon aluksi. Lehteriltä ei saa kommentoida salin puheita. Jos näin käy, ystävälliset, mutta tiukat vahtimestarit saattavat välittömästi ulos. Lehterin ensimmäinen rivi on suljettu, koska kerran eräs kansalainen halusi protestoida ja juoksi hetken lehterin kaidetta, hypäten viimein alas istuntosaliin. Onneksi kukaan ei loukkaantunut pahemmin. Salissa ei saa juosta, pitää kännykkää päällä eikä muutenkaan käyttäytyä huonosti. On kohteliasta nyökätä puhemiehen aitioon päin salista poistuttaessa. Välihuutoihin meitä uusia edustajia esimerkiksi perehdyttämiskoulutuksessa oikein rohkaistiin, mutta muistutettiin myös, että salissa ei saa käyttää sanaa valehdella. Kollegalle voi kuitenkin sanoa tämän puhuvan vastoin parempaa tietoaan tai puhuvan muunneltua totuutta. Saliin ei saa tulla epäsiisteissä vaatteissa eikä liian lyhyissä hameissa. Puhemies on näistäkin muotoseikoista kohtuullisen tarkka. Eduskuntaryhmän työskentely Eduskuntaryhmä on eduskuntatyössä
hyvin merkittävässä osassa. Mikäli haluat asioihin
vaikuttaa, on omassa ryhmässä uskallettava avata suunsa
ja vakuuttaa ensin omat ryhmätoverit omien ajatusten
kannatettavuudesta. Olen itse saanut hyvää palautetta
siitä, että me ryhmän uudet, nuoret naiset emme ole jääneet
hiljaisiksi hissukoiksi vaan sanoneet reippaasti mitä
ajattelemme. Omalle kohdalleni tuli vielä viime keväänä
sellainen luottamus, joka jatkui nyt uusillakin valtiopäivillä,
että minut valittiin ryhmämme työvaliokuntaan, siis
siihen porukkaan, joka valmistelee asioita isommalle ryhmälle.
Olen ainoa ensimmäisen kauden kansanedustaja tässä työvaliokunnassa.
Työvaliokunnan jäsenet äänestetään ryhmässä
jokaisten valtiopäivien ensimmäisessä ryhmäkokouksessa.
Eduskuntaryhmämme työvaliokunta kokoontuu torstaisin
klo 13.30 ja heti sen jälkeen alkaa varsinainen ryhmä Muut luottamustoimet Kansanedustajilla on työhönsä liittyen yleensä myös vino pino muita luottamustehtäviä, jotka tuovat työhön sitä näkemyksellisyyttä ja laaja-alaisuutta jota kieltämättä tarvitaankin. Itse olen monesta tarjotusta luottamustoimesta kieltäytynyt vedoten siihen, että työ on ykkönen, joka on ensisijaisesto hoidettava. Merkittävimmistä luottamustoimista voisin nimetä valtion liikuntaneuvoston ja Veikkauksen hallintoneuvoston jäsenyyden. Näissä tehtävissä olin jo ennen kansanedustajaksi tuloa. Myös TUL:n nuorisovaliokunnan puheenjohtajana jatkan. Varsinaisia uusia tehtäviä ei ole
oikeastaan muita SDP: ympäristö- poliittisen työryhmän jäsenyys, joka
liittyy kiinteästi ympäristövalio- kunnan työhön. Ihmisoikeusliiton
johtokunnassa olen mukana, koska teen töitä myös
eduskunnan ihmisoikeusryhmässä. Lisäksi seuraan työministeri
Tarja Filatovia Taksvärkki ry:n puheenjohtajana. Kansanedustajan yhteydet omaan maakuntaan Jos haluaa olla kunnollinen ja tunnollinen kansan edustaja on minun mielestäni pidettävä tiiviisti yhteyttä niihin ihmisiin, joiden asioita ensisijaisesti on valittu eduskuntaan hoitamaan eli keskisuomalaisiin ihmisiin. Itse olen tätä periaatettani koittanut parhaani mukaan kunnioittaa, minkä toivottavasti myös huomaatte jäljempänä tulevasta aikataululistasta. Jokainen edustaja tietenkin itse päättää miten yhteyksiä hoitaa. Keskisuomalaisen edustajat pitävät yhteiskokouksen noin kerran kuukaudessa maanantaisin, joka on meidän ns. maakuntapäivämme. Tämä maanantai on kyllä osoittautunut kultaakin kalliimmaksi, koska kaikkien pyyntöjen sovittaminen viikonlopuille ei onnistuisi. Edustajien yhteiskokouksia on pidetty eri puolilla maakuntaa. Itse olen tämän lisäksi aikonut tässä parin ensimmäisen vuoden aikana kiertää kaikki kunnat, koska haluan tavata ihmisiä ja luoda helpot ja toimivat verkostot eri puolille Keski-Suomea. Tästä tavasta olen saanut jo tähän mennessä runsaasti hyvää palautetta. Kannattaa tietenkin sanoa myös se, että kirjoitamme kaikki muutamiin Keski-Suomen paikallislehtiin säännöllisesti. Näitä ovat mm. Suur-Keuruu ja Saarijärven Seudun Sampo- lehti. Lisäksi me demariedustajat kirjoitamme noin 3 viikon välein Keski-Suomen Viikon Eduskunnasta- palstalle. Nämä kirjoitukset ovat hyvä tapa kertoa mitä eduskunnassa kulloinkin on meneillään. Hallituksen muodostamisesta Uudelle kansanedustajalle on todella mielenkiintoisten seurata sitä hallituksen muodostamisprosessia, joka eduskuntavaalien jälkeen eduskunnassa alkaa. Yllätyksenä itselleni tuli ehkä se nopeus, jolla hallitus muodostettiin ja jolla hallitusohjelma kasattiin. Osittain tähän nopeuteen vaikutti se, että EU-puheenjohtajuuskausi painoi päälle ja hallitus piti saada toimintakykyiseksi mahdollisimman nopeasti. Olen silti sitä mieltä, että tämä kiire ei haitannut varsinaista prosessia ja, että tehdyt valinnat esimerkiksi hallituskumppanien suhteen olivat oikeita. On kuitenkin myönnettävä, että ryhmämme puheenjohtajana uuden eduskunnan aloittaessa vielä toiminut Erkki Tuomioja oli aivan oikeassa sanoessaan, että tästä hallituksesta tulee työn ja taistelun hallitus. Sitä se kyllä on ollut ja sitä se tulee olemaan tästä eteenkin päin. Viiden puolueen koalitio ei koskaan ole helppo. On niin monta näkemystä ja ideologista ristiriitaa, että niiden yhteensovittaminen ei todellakaan ole aina helppoa. Ensimmäinen oikea kesälomani Kevät oli suhteellisen lyhyt ja suurin osa ajasta meni työn rutiineja opiskelemalla, työkavereihin tutustumalla sekä talon toimintatapoihin totuttelemalla. Juhannukselta alkoi ensimmäinen oikea kesälomani, joka tuli tarpeeseen. Takana oli kaiken kaikkiaan rankka vuosi; gradun teko, valmistuminen, koulutusta vastaavan työpaikan etsiminen Keski-Suomesta - turhaan, uudestaan opiskelemaan palaaminen, Prisman kassaneidiksi paluu ja rankka vaalityö. Suoraan sanoen olin aika puhki. Silti en jäänyt kesälläkään laakereilleni lepäilemään. Jo kevään työrupeama oli osoittanut, että työssä tarvitaan kielitaitoa, ennen kaikkea englantia. Niinpä päätimme Heli Paasion kanssa lähteä 2 viikoksi kielikurssille Jerseyn saarelle. Kurssi on osoittanut hyödyllisyytensä jo nyt; huomaa, että englannin kielen käyttöä ei enää samalla tavalla arastele vaan rohkenee puhua vaikka varmasti virheitäkin tulee. Kesän aikana yritin myös kiertää kesätapahtumia mahdollisuuksien mukaan ja tietysti tavata ystäviä, sukulaisia ja tuttuja, jotka olivat kyllä joutuneet juttelemaan talven ja kevään aikana aivan liikaa puhelinvastaajani kanssa. Oli ihana tavata kummilapsia ajan kanssa kiireettömästi, ilman, että koko ajan tarvitsisi katsella kelloa. Ryhmän työvaliokunnan kesäkokous ja myös ryhmän kesäkokous olivat aikaisemmin kuin normaalisti, johtuen EU-puheenjohtajuuskauden mukanaan tuomista muutoksista hallituksen aikataulussa. Muun muassa budjettiriihi käytiin poikkeuksellisesti jo heinäkuussa. Syksy 1999 Syksyn 1999 aikana lainsäädäntötyö valiokunnissa ja salissa tuli yhä tutummaksi, koska vuoden kierto täällä osoittaa vasta työn koko kuvan. Syksyä tietenkin hallitsee aina eduskunnassa budjetin käsittely. Syksy oli kuitenkin jälleen EU-puheenjohtajuudesta johtuen vähän erilainen kuin muut syksyt. Budjettia toki käsiteltiin, mutta varsinaisia hallituksen esityksiä ei eduskuntaan juuri tullut. Ministeriöt olivat kiinni puheenjohtajuuteen liittyvissä hommissa ja ministerit sekä koko valtioneuvosto joutuivat reissaamaan aika lailla ympäri Eurooppaa. Tästä johtuen syksy oli ehkä hieman normaalia rauhallisempi - minähän en tätä tietenkään voi tietää, mutta näin minulle pidempään täällä olleet kollegat ovat minulle kertoneet. Budjetissa eduskunta lisäsi menoja hyvin vähän, mutta tämä vähäinenkin lisäys korpesi erityisesti valtiovarainministeri Niinistöä. Menoja lisättiin mm. siksi, että hallituksen budjettiesitys oli täysin riittämätön lasten psykiatriaan varattujen määrärahojen osalta. Eduskunta käyttää ylintä budjettivaltaa ja jos se kuulee maan parhailta asiantuntijoilta, että lapset jonottavat jopa useita vuosia hoitoon, on eduskunnan velvollisuus koittaa saada asiaan parannus. Tähän on koko hallituksen, myös valtiovarainministerin tyydyttävä eikä jupistava pitkävihaisena asiasta puolta vuotta. Eläkkeensaajien ylimääräistä raippaveroa eli korotettua SAVA-maksua alennettiin enemmän kuin hallitus esitti. Myös hallituksen esittämä opiskelijoiden asumislisäleikkaus tyrmättiin lähinnä nuorten edustajien yhteisvoimin. Täytyy kuitenkin painottaa sitä, että vaikka näistä asioista voikin nyt puhua tehtyinä tekoina, eivät ne sillä hetkellä mitenkään yksinkertaisia tai automaattisia olleet. Kovan väännön ja vakuuttelujen tuloksena nämä asiat saavutettiin. Siksi välillä tuntuu vähän pahalta kun julkisuudessa sanotaan, ettemme tee mitään. Teemme kyllä parhaamme ja sen minkä voimme asioiden hoitamiseksi kuntoon. Jokainen voi pyrkiä edustajaksi katsomaan ja kokeilemaan miten helppoa asioiden todellinen hoitaminen sitten onkaan. Se on kuitenkin selvä, että tekemistä kyllä riittää. Korjausta vaativia asioita on edelleenkin paljon. Kuva tulevasta (alkuvuosi 2000) Presidentinvaalit Vuosituhannen ensimmäinen homma oli tehdä Tarja Halosesta Suomen Tasavallalle pätevä ja paras, ensimmäinen naispresidentti. Gallupit elivät omaa elämäänsä jo syksystä lähtien, mutta sitten kun ihmiset todella näkivät kandidaatit television välityksellä puhumassa oikeista asioista, he huomasivat kuka on paras. Tarja teki itse suurimman vaalityön olemalla aito, oma itsensä. Me muut olimme lähinnä vain tuon työn tukijoita. Eduskuntaryhmämme Kuusikko eli nuoret naisedustajat Filatov, Viitanen, Tahvanainen, Rahkonen, Paasio ja minä muodostimme ohjelmaryhmän, joka teki 15 minuutin mittaisen esityksen Tarja Halosen elämänvaiheista. Kiersimme useita eri kaupunkeja ja tilaisuuksia ja pääsääntöisesti palaute oli myönteistä. Selvää on, että oli niitäkin, joiden mielestä kansanedustajat eivät saa tällä tavoin arvokkuuttaan asettaa vaakalaudalle. Me olimme eri mieltä ja halusimme laittaa itsemme likoon Tarjan puolesta. Uskomme tietenkin, että kannoimme omalta pieneltä osaltamme kortemme kekoon. Tärkeintä meille oli se, että ehdokas itse tykkäsi esityksestä ja että yleisö viihtyi. Selvää on se, että Kuusikon yhteistyö ja yhtenäisyys tiivistyi tässä huomattavasti ja sen olemme huomanneet myös oikeassa työssämme. Eduskuntatyöstä Eduskunnan alkukevät 2000 oli jossain vaiheessa pelkkää Ahoa. Tämän tapauksen käsittely sai mielestäni aivan liialliset mittasuhteet. Itsekin sain kansalaisilta palautetta, että eikö teillä ole parempaa tekemistä. Kyllä talossa parempaa tekemistä oli ja tehtiinkin töitä, mutta kun mediarumba lähti asiassa liikkeelle, oli kuin muuta ei enää olisikaan! Itse äänestin Ahon vapaata vastaan, koska olen sitä mieltä, että eduskunnassa ei olla samalla tavalla töissä kuin muualla. Edustajan työ on luottamustoimi, joka kestää kerrallaan 4 vuotta. Jokainen miettii omalta kohdaltaan ehdolle asettuessaan, jaksaako sitoutua 4 vuodeksi vai ei. Ymmärrän toki inhimillisellä tasolla Ahon halua päästä vähäksi aikaa pois, mutta mielestäni oikea tapa noin pitkän poissaolon suhteen on se, että jättää eduskunnan ja päästää listalla seuraavana olevan hommiin. Jokainen meistä tietää, että jos Aho päättäisi asettua ehdokkaaksi seuraavissa eduskuntavaaleissa, hän tulisi valittua. Nyt tämä revohka vain heikensi eduskunnan arvostusta ja asettaa kyseenalaiseksi koko edustajana toimimisen. Lisäksi epäilen, että tästä menettelystä tehdään jälleen yksi tapa, jolla viivytetään ihmisten pysymistä talossa; kirjoittamaton sääntö taitaa nimittäin olla se, että kun on 15 vuotta ollut edustajana voi hakea vapaata. Onko tämä tasa-arvoista? Eikö tämä juuri heikennä jatkuvuuden periaatetta? Hallitukselta ei syystä tai toisesta tullut alkukeväästä juuri lainkaan suuria lakiesityksiä eduskuntaan. Osittain tämä tarkoitti valiokuntien tyhjäkäyntiä vaikka omissa valiokunnissani kyllä eivät työt loppuneet kesken. Poliittista vääntöä koko alkukevään ajan aiheuttivat työelämän perustuslain, työsopimuslain käsittely. Keskustelua käytiin myös historiallisesti ensimmäistä kertaa vuoden 2001 budjetin kehyksistä. Kuntien asiat ovat koko ajan olleet paljon esillä ja itse ainakin odotan kuntatalouden selvitysmies Jukka Pekkarisen työn tuloksia innokkaasti. Lehdet kertoivat ja kertovat edelleen leipäjonoista. Näyttää siltä, että köyhyysongelma on aivan todellinen. Itse aion toimia siihen suuntaan, että myös tämä vakava asia otetaan seuraavan vuoden budjetin käsittelyssä huomioon. Lopuksi Kaiken kaikkiaan voisi todeta, että ensimmäinen vuosi eduskunnassa on ollut työntäyteinen. Olen oppinut paljon uusia asioita, tavannut koko joukon uusia ihmisiä ja omasta mielestäni päässyt töihin hyvin käsiksi. Itse ei tietenkään ole tässä asiassa paras arvioija, mutta kyllä myös kollegat ovat sanoneet, että hyvin on liikkuvaan junaan hypätty. Tiesin jo aikaisemmin ja olen edelleen sitä mieltä, ettei demokratiamme ole täydellinen. Se on yksi syy miksi itse olen lähtenyt mukaan poliittiseen toimintaan. Haluan vaikuttaa asioiden kulkuun ja yksi tapa on poliittinen osallistuminen. Vaikuttamisen tapoja on toki monia esimerkiksi kansalaisjärjestöt, tiedotusvälineet ja poliittisten toimijoiden lobbaaminen. Tärkeintä on kuitenkin osallistuminen, tavalla tai toisella. Politiikka ei ole jotain jota joku muu hoitaa puolestamme, se on ihan meidän kaikkien vastuulla. Vaikka politiikalla on ehkä negatiivinen kaiku – osittain politiikkojen omankin toiminnan johdosta - on se silti aivan tavallisten asioiden käsittelyä ja ratkomista. Vai eikö sinua esimerkiksi kiinnosta onko kohtuuhintaisia asuntoja riittävästi tarjolla, suojellaanko luontoa, löytyykö lapsille hoitopaikka tai miten mummosta huolehditaan? Tämä kaikki on politiikkaa. Kuppilan kulmalla valittaminen ei auta eikä äänestämättä jättäminen ole sankariteko. Päinvastoin; oma passiivisuus siirtää vaikutusvaltaa muille, aktiivisemmille. Aina voi tietysti valittaa, ettei äänestäminen mitään auta, mutta yhdestä ja kahdesta äänestä ne sadat ja tuhannetkin muodostuvat. Äänestyspäätös kannattaa tehdä ehdokkaan arvomaailman ja sanomisten perusteella ei pelkän kalliin ja näyttävän kampanjan perusteella. Jos tuntuu ettei omanlaista ehdokasta löydy, voi aina lähteä itse mukaan, ehkäpä ehdokasmarkkinoilla on puutetta juuri sinunlaisestasi ehdokkaasta! Niin kuin eräs Demarinuorten logo vuosien takaa opasti: Ei politiikkaa pidä hylätä – se pitää vallata! Myös yhteydenotto omaan edustajaan tai ylipäätään luottamus- henkilöihin on vaikuttamista. Itse ainakin kansanedustajana ja valtuutettuna pidän ihmisten yhteydenottoja tärkeinä. Olenkin sanonut, että vastaan sähköpostiviesteihin yleensä viikon kuluessa ja luulen, että monet muutkin edustajat toimivat samoin. Asialliset yhteydenotot poikivat monesti kiinnostumisen ja aiheeseen paneutumisen kautta jotain uutta tietoa. Yksittäisiin lakiehdotuksiin liittyvien yhteydenottojen jälkeen olen itse ollut paremmin perillä erilaisista näkökulmista. Asioiden paljouden ja monialaisuuden vuoksi olisi inhimillisesti katsoen mahdotonta aina tietää kaikesta kaikki. Työ on vastannut käsitystäni aika pitkälti. Yllätyksenä on tullut jatkuva kiire, informaatiotulva ja ehkä myös työn määrän paljous. Vielä pitää rutiineja opetella, jotta arki sujuisi ja koittaa painaa mieleensä, että jos yrittää kaikesta siitä olla perillä mitä talossa tapahtuu, ei varmasti jaksa hoitaa yhtään asiaa. On pakko valikoida ja ymmärtää omat inhimilli- syytensä rajat. Tämä lienee ylipäätään tämän päivän työelämässä jonkin sortin ongelma. Erityisesti haluan kiittää kumpaakin avustajaani, Kaisua, joka aloitti avustajana ja toimi vuoden 1999 loppuun ja Saria, joka on työskennellyt avustajanani vuoden 2000 ajan. Ilman näitä ihania ihmisiä työni olisi ollut taatusti vaikeampaa ja sitä kautta myös vaikuttavuus heikompaa. Avustajat joutuvat moniin äkkitilanteisiin, mutta onnekseni kummatkin avustajani ovat olleet oikeita aarteita näissä tilanteissa. Joustavuutta ja kykyä kuunnella edustaja stressejä löytyy kyllä. Heille siis suurkiitos kuluneesta vuodesta samoin kuin tietysti perheelleni ja kaikille ystäville ja tukijoille. Ilman teidän apuanne olisin tuntenut itseni varmasti tämän vuoden aikana monta kertaa todella yksinäiseksi taapertajaksi. Sain viime keväänä lahjaksi kahvimukin, joka ehkä kuvaa kuluneen vuoden saldoa. Mukissa lukee: Pidän työstäni – muuten olen normaali! Toivottavasti tästä tekstistä käy edes jollain lailla selville se, millainen muutoksen vuosi minulla on takanani. Toivon, että olen valitsijani voivat olla tyytyväisiä tähän mennessä tekemääni työhön. Nyt minulla on selkeä kuva tulevasta – työ jatkuu! Mikäli haluat tiiviimmin seurata eduskunnan työskentelyä ja auttaa minua tekemään työni parhaalla mahdollisella tavalla, olet lämpimästi tervetullut taustaryhmäni työskentelyyn. Taustaryhmä kokoontuu hyvin vapaamuotoisesti muutaman kerran vuodessa ja saa minulta ajankohtaisista asioista kertovaa postia vähintään neljä kertaa vuodessa. Mukaan halutessasi, ota yhteys avustajaani Sari Rimmiin . Jos siis mielessäsi on kysyttävää tai viestitettävää, korpeaa tai ottaa päähän jokin suomalaisen yhteiskunnan piirre, laitapa sähköpostiviesti tai vaikka postikortti tulemaan niin yritän parhaani mukaan olla avuksi. Posti: Susanna Huovinen Osallistu, ota yhteyttä, vaikuta!
|
