Niin, meillä oli tapana matkustaa joka kesä Joensuusta autolla Kittilän seudulle mummolaan, äitini lapsuudenkotiin. Matkaa taittui lähes 800 kilometriä, eivätkä autot tai autotiet kovin kummoisia olleet. Lähes joka kesä perheemme vanha auton romu vaihdettiin vähän tuoreempaan romuun Lapin matkalla ja varmasti aina matkaamme hidastutti välille sattuneet kymmenien kilometrien tietyöt. Auto veti niissä oloissa aina viimeisiään, kerrankin muistan Opelimme hajonneen käsiin aivan muutaman sadan metrin päässä mummolasta, kun äiti ajoi rusakon päälle. Onneksi oltiin niin lähellä.

Hauskinta matkoilla oli perille pääseminen. Se oli kuin vankilasta vapautumisen tunne, kun kymmenen tunnin hikisen urakan jälkeen pääsi mummolaan syömään kuivaa lihaa, suolattua harria ja mummon kampanisua. Yleensä perillä oltiin ainakin kaksi viikkoa. Meille kaupunkilaislapsille oli elämys päästä mummolassa käyvään kauppa-autoon kaksi kertaa viikossa jäätelön ostoon, johon lisärahaa saattoi hankkia mummon jalkoja hieromalla. Uimaan päästiin kovan ruikutuksen jälkeen yleensä läheiselle soramontulle, jonka kivet raapivat jalat naarmuille. Kittilän markkinoilla käytiin, mikäli ne sattuivat vierailumme aikaan. Yksi sieltä saatu Lapin nukke minulla on vieläkin säilynyt.

Parhaat kesämuistoni ovat aika arkisia ja elävät niissä toistuneissa rutiineissa ja tavoissa, joita mm. Lapin matkat pitivät sisällään. Lapsuuden kesistä ovat jääneet mieleen myös isäni kotipaikassa vietetyt viikonloput, niin ison serkuskatraan ryysyleikit kuin perunannostotalkootkin, joista jokainen yritti luistaa. Lähtemättömästi muistiin ovat piirtyneet myös vanhat suomalaiset hitit, jotka opimme auton kyydissä ulkoa, sillä kesämatkalle ostettiin Teboililta aina uusi Finnhits- kasetti. - Jaakko Teppo oli isän ehdoton suosikki !