En ollut peruskoulussa mikään erityisen lahjakas oppilas. Matematiikka tuotti vaikeuksia, liikunnasta sen sijaan nautin kaikissa mahdollisissa muodoissa. Harrastin koko lapsuus- ja nuoruusaikani monipuolisesti erilaisia lajeja. Kaikkein pisimpään harrastuksinani olivat baletti, rytminen kilpavoimistelu ja yleisurheilu. Ennätykseni pituudessa on 532 ja osallistuin myös rytmisessä Suomen mestaruuskisoihin nuorten sarjoissa. Näiden lisäksi laskettelin ja hiihdin sekä voimistelin erilaisissa joukkueissa ja ryhmissä. Puuhaa siis riitti.

Olin perheeni ainoa lapsi 11-vuotiaaksi. Pikkuveljeni syntyi vuonna 1983 ja on nyt jo aikuinen mies. Pikkuveli on ja oli minulle hyvin tärkeä, koska olin odottanut veljeä tai siskoa jo pitkään. Olinkin vanhemmille aikamoinen hoitoapu, kun Pertti oli vielä pieni.

Peruskoulun kävin loppuun Säynätsalossa, mutta lukioon oli lähdettävä Jyväskylään. Pääsin ylioppilaaksi Jyväskylän Normaalikoulun lukiosta 1991. Kävin siellä liikuntaluokan, joka olikin hyvä juttu, koska koulun ohella harrastin aktiivisesti yleisurheilua. Luokkamme oli todella tiivis porukka ja pidämme edelleen yhteyksiä yllä vaikka elämä onkin heitellyt meitä moniin suuntiin. Vuonna 2000 pidimme luokkakokouksemme Helsingissä, jolloin vanhat koulukaverit sekä luokanvalvojamme kävivät tutustumassa myös eduskuntaan. Syksyllä 2004 kokoonnuimme Jyväskylässä ja kävimme myös Norssilla. 

Politiikasta kiinnostuin 15-vuotiaana. Säynätsalossa oli toimiva Demarinuorten porukka, jossa oli mukana paljon kavereitani. Menin siis mukaan, niin kuin nuoret usein tekevät, kavereiden vuoksi. Huomasin kuitenkin, että asiat, joista puhuttiin ja kerrottiin alkoivat kiinnostaa enemmän. Isäni ja äitini ovat molemmat demareita, ja tietysti kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin oli tätäkin kautta tuttua minulle.

Monet ovatkin sanoneet minulle, että olen demari kun vanhempanikin ovat. Ehkä sillä on vaikutusta, mutta mielestäni jokaisen täytyy tällaiset valinnat lopulta itse tehdä. Ainakin minä tutustuin kyllä myös muiden puolueisiin, mutta valinta oli lopulta aika selvä. Halusin mukaan sellaiseen kansanliikkeeseen, jossa arvostetaan ihmisyyttä ja halutaan maailmasta tasa-arvoisempi paikka myös kansainvälisesti.

Olin ensimmäisen kerran ehdokkaana eduskuntavaaleissa jo vuonna 1991 eli samana keväänä kun olin abiturientti. Ehdokkaaksi pääsy oli melkoinen yllätys, koska SDP:n jäsenvaali on tunnetusti tiukka eikä varsinaiselle listalle pääsy ole mikään itsestäänselvyys. Ajattelin itsekin, että olen nyt mukana kun kerran mukaan pyydettiin. Sain varsinaisissa eduskuntavaaleissa 1116 ääntä, mikä ei ollut ollenkaan hullumpi saavutus.

Muutin lapsuudenkodista kirjoitusten jälkeen Jyväskylään. Hain opiskelemaan niin Jyväskylän kuin Tampereenkin yliopistoihin. Olin päättänyt, että minusta tulee toimittaja. Ovet eivät kuitenkaan auenneet vaan olin puolipäivätöissä Jyväskylän Työväenyhdistyksen järjestöohjaajana ja opiskelin avoimessa yliopistossa parin vuoden ajan. Suoritin tuona aikana valtio-opin ja journalistiikan approbatur-opinnot. Kun vuonna 1993 aloitin opiskelun Jyväskylän yliopistossa, pääaineeni oli kuitenkin yhteiskuntapolitiikka, josta arvelin saavani laaja-alaisemman lähtökohdan työelämän vaatimuksiin.

Vuonna 1992 olin ehdokkaana kunnallisvaaleissa ja tulin valituksi Jyväskylän kaupunginvaltuustoon. Koko ajan osallistuin lisäksi aktiivisesti nuorisojärjestömme eli Sosialidemokraattisten Nuorten toimintaan, olin yhden kauden valtakunnallisen järjestömme varapuheenjohtajanakin. Myös opiskelijapolitiikassa olin mukana, mutta en uppoutunut siihen koskaan kovin aktiivisesti. Varmaan siksi, että minulla oli niin paljon jo muita luottamustoimia. Mielestäni politiikassa mukanaolevien tulee koko ajan tarkkailla, ettei tehtäviä kasaannu liikaa. Jos johonkin tehtävään lähtee, on siihen kyettävä osallistumaan muutenkin kuin vain esityslistat hätäisesti ennen kokousta lukemalla.

Eduskuntavaaleihin 1995 lähdin mukaan jo vakavammin. Minulla oli enemmän tukijoukkoja kuin aikaisemmin ja kannatusta tuntui olevan muutoinkin enemmän. Teimme rankasti töitä ja uskoimme menestykseen, koska SDP oli nousemassa oppositioasemasta vaalivoittajaksi. En kuitenkaan saanut riittävästi kannatusta ja jäin toiselle varapaikalle 3122 äänelläni. Tulos oli hyvä, mutta se ei tietysti silloin tuntunut hääppöiseltä kun tavoite jäi saavuttamatta.

Jatkoin opintoja ja vuoden 1996 työskentelin Helsingissä Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssissa, nuorten rasismin vastaisen kampanjan Kaikki erilaisia - Kaikki samanarvoisia yhteyssihteerinä. Vuosi oli antoisa ja sain uutta intoa opintoihinkin. Valmistuin 1998 Jyväskylän yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Varsinkin opintojen loppupuolella tein aika paljon free lancer toimittajan ja -kouluttajan töitä. Ja tietysti osallistuin erilaisiin politiikan rientoihin. Olin saanut jo useita valtakunnallisiakin luottamustehtäviä kuten liikuntaneuvoston ja Veikkauksen hallintoneuvoston jäsenyydet.

Vaikka en valmistuttuani saanutkaan Jyväskylän enkä Keski-Suomen alueelta koulutustani vastaavaa työtä, halusin vielä jäädä omaan maakuntaan katsomaan vuoden 1999 eduskuntavaalit ja sen, millainen olisi menestys tällä kertaa. Tein kuitenkin päätöksen, että mikäli vaaleissa ei menestystä tule, lähden etsimään töitä myös kotimaakunnan ulkopuolelta. Opiskelin lisää Jyväskylän Aikuiskoulutuskeskuksessa ja yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa ja illat tein töitä vanhassa kesätyöpaikassa, kaupan kassalla. No, kolmas kerta toivottavasti toden sanoi ja tulin valituksi eduskuntaan maaliskuussa 1999. Tästä voit katsoa vaalitilastojani.

Eduskunnassa työskentelin 1999-2003 talousvaliokunnassa, ympäristövaliokunnassa ja tulevaisuusvaliokunnassa. Vuoden 2003 eduskuntavaalien jälkeen minut valittiin sosiaalidemokraattisen eduskuntaryhmän varapuheenjohtajaksi. Työskentelin myös valtiovarainvaliokunnan verojaostossa ja maatalousjaostossa. Eduskuntavaalien 2007 jälkeen olen toiminut ympäristövaliokunnan puheenjohtajana 4.5.2007 lähtien.

Syksyllä 2005 minut nimitettiin liikenne- ja viestintäministeriksi Matti Vanhasen hallitukseen. Kuuluin myös hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokuntaan ja toimin tietoyhteiskuntaohjelman ministerityöryhmän varapuheenjohtajana. Johdin puhetta epävirallisessa hallituksen viestintä- ja liikennepoliittisissa työryhmissä.