Hallituksen verolinjalle on olemassa vaihtoehto

Eduskunnassa käynnistyi kiivas politiikan syksy. Keskeisin työ tehdään tänäkin syksynä budjetin parissa. Toki Eduskunnassa on meneillään paljon muutakin: lukuisia lakiesityksiä ja selontekoja – muun muassa ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko, jota itsekin saan olla käsittelemässä ulkoasiainvaliokunnassa.

Budjetin osalta me demarit olemme jo esittäneet hämmästyksemme hallituksen veropolitiikasta. Vaikka viimeksi julkisen talouden suunnitelman yhteydessä keväällä nostettiin laajasti esiin veropolitiikan outo linja, ei hallitus peräänny tässä piiruakaan hallitusohjelmasta vaikka syytä olisi – muita esityksiähän hallitus onkin jo perunut kasapäin. Veropolitiikan muutos olisi välttämätön, jotta kansalaisten eriarvoisuuteen tulonjaon osalta voitaisiin oikeasti vaikuttaa.

Mieleeni on jäänyt erityisesti, kun viime keväänä valtiovarainvaliokunnan kuulemisessa talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtaja, professori Roope Uusitalo ihmetteli, miksei hallitus ota talouden tasapainottamisessa käyttöön veropolitiikan keinoja. Tätä samaa mekin olemme kyselleet. Jos näin meneteltäisiin, ei tarvitsisi leikata niin paljon esimerkiksi indeksiin sidotuista tulonsiirroista kuten eläkkeistä, sairauspäivärahoista ja työttömyysturvasta. Nämä leikkaukset kohdistuvat jo valmiiksi usein hankalassa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin, joiden tulonsiirrot kuluvat suoraan kotimaisen kulutuskysyntään eli välttämättömiin tarpeisiin ja palveluihin. Kotimaisen kulutuskysynnän ylläpitäminen olisi tässä tilanteessa, jossa vientimme on kokenut valtaisan rakennemuutoksen eikä ole vielä toipunut lamasta, ensiarvoisen tärkeää. Hallitus ei ilmeisesti tätä käsitystä kanssamme jaa.

Tuntuu erikoiselta, että sen sijaan hallitus kyllä löytää valtion taloudesta tilaa kasvattaa esimerkiksi kotitalousvähennystä ja laajentaa metsänomistajien veroetuja. Kaikki tämä perustellaan uusien työpaikkojen ja investointien synnyttämisen toivolla. En ole kuitenkaan vakuuttunut, että nämä toimet uutta työtä synnyttävät. Lisäksi esimerkiksi kotitalousvähennys on erityisesti hyvätuloisille suunnattu tuki. Kaikilla ei ole varaa teettää remontteja, uusia pihoja tai tilata siivouksia.

Vaikeassa tilanteessa oleva isänmaa ei kaipaa yhteiskunnallisen eheyden nirhimistä ja ihmisten välisen vastakkaisasettelun lisäämistä. Jos syntyy tunne, että yhdet saavat kaiken muun ohella hoitaa valtakunnan taloutta kuntoon toisten kasvattaessa verovähennyksiään ja osinkojaan, siitä on samassa veneessä oleminen aika kaukana. Hallitus ottaakin veropolitiikan linjallaan ison riskin yhteiskuntamme jakamisesta menestyviin ja niihin, jotka eivät eri syistä johtuen pysy kyydissä. Hyvinvointiyhteiskunta kaipaa nyt puolustajiaan.

Susanna Huovinen
Kansanedustaja (sd.)