Sain esityksen Kemijärven junaliikenteen lakkauttamisesta pöydälleni ensimmäisen kerran jo viime vuoden lopulla. Ministeriössä oli valmisteilla uusi kaukojunaliikennesopimus. Aikataulu-uudistuksen myötä myös koko valtion ostoliikenne piti arvioida uudelta pohjalta.

Kemijärven liikenne oli virkamiesten ja VR:n esityksessä niputettu lakkautetaan tarpeettomana -kategoriaan. Asian esittelijänä edellytin kuitenkin muunlaista ratkaisua. Ilmoitin, ettei esittelylista liikahda pöydältäni ennen kuin Kemijärven tilanteeseen on löydetty ainakin loppuvuodeksi jokin ratkaisu. Nopeasti päädyttiinkin tämän hetkiseen malliin. Yhteys Kemijärveltä yöjunaan turvataan syöttöliikenteenä taajamajunilla. Asia hyväksyttiin valtioneuvostossa yksimielisesti.

Lapissa ratkaisu herätti kiivaan keskustelun. Alueen edustajien mukaan olin ajamassa alas Itä-Lapin matkailuelinkeinolle välttämätöntä yöjunayhteyttä. Erityisesti suksipussien kanssa junanvaihtoa Rovaniemellä pidettiin liian vaativana. Sen koettiin ajavan matkailijat Länsi-Lapin hiihtokeskuksiin. Helmikuussa keskustelin asiasta "junakapinallisten" kanssa, jotka olivat marssineet eduskuntaan rautatieasemalta.

Säännöllisesti koko kevään ajan edellytin virkamiehiltäni tilannekatsausta siitä, miten Kemijärven junaliikenteen jatko vuoden 2007 osalta hoidetaan. Päädyimme kesäkuussa siihen, että liikennettä voitaisiin jatkaa aggregaattivaunujen avulla. Tämän aloitteen teinkin julkisesti ja kutsuin neuvottelupöytään Lapin liiton ja VR:n edustajat.

Aloitteeni aggregaattivaunuista ei edennyt työryhmän pohdinnoissa. Lapissa vaunuja pidettiin liian kalliina ja alueen osallistumista ennenkuulumattomana. Yöjunaliikenteen haluttiin jatkuvan myös keskeytymättömänä jo syyskuussa. Myös radan sähköistystä pikaisesti vaadittiin.

Pidimme taas ideariihtä ministeriössä. Jospa liikennettä jatkettaisiin vanhoilla sinisillä makuuvaunuilla? Nehän eivät vaadi sähköistettyä rataa. Tältä pohjalta teimme esityksen hallituksen budjettiriiheen. Rahaa tarvittaisiin puoli miljoonaa. Alueen osallistumista edellytettiin enää symbolisella 10 prosentilla. Matkalla budjettiriiheen olin kuitenkin huolissani. Löytyyköhän ministerikollegoiltani ymmärrystä enää tälle puolelle miljoonalle? Olinhan jo aikaisemmissa neuvotteluissa taistellut kahdeksan miljoonaa lisää joukkoliikenteelle.

Riihestä rahat tulivat, tiukan keskustelun jälkeen mutta kuitenkin. Ehdin jo iloita hallituksen päätöksestä. Lapin liitolta tuli kuitenkin pian jobinpostia. Malli ei kelpaa. Nyt haluttiin taajamajunilla tapahtuvaa syöttöliikennettä Rovaniemeltä lähtevään yöjunaan. Ympäri mennään ja yhteen tullaan, tästähän lähdimme liikkeelle! Maltoin kuitenkin mieleni ja mietin, että jos Lapin liitto haluaa syöttöliikenteen, niin kai sen täytyy onnistua myös vuoden vaihteen jälkeen.

Koko prosessin ajan olen saanut lukuisia kutsuja alueelle ja erilaisia kommentointipyyntöjä. Halusin kuitenkin turvata neuvotteluille työrauhan. Katsoin, ettei ministerin mekkalointi julkisuudessa olisi edistänyt asiaa. Missään vaiheessa en ole ilmoittanut, etten halua Itä-Lappiin tulla. Asiaa minulta kyselleet eduskuntakollegani ymmärsivät pidättyvyyteni hyvin, niin kesällä kuin nyt alkusyksystäkin. Perusteluni olisi mielelläni kertonut myös kansanedustaja Tatja Karvoselle, joka tämänkin lehden palstoilla (6.10.) ihmetteli, miksen ole reagoinut pyyntöihin. Edustaja Karvonen ei ole kuitenkaan tämän syksyn aikana ollut minuun missään yhteydessä vaikka olen ollut joka viikko eduskunnassa kansanedustajien tavoitettavissa.

Lapissa on pidetty perusteettomana erityisesti sitä, että olemme alusta asti edellyttäneet myös alueen omaa panostusta liikenteen jatkumiseen. On muun muassa todettu, että junaliikenne kuuluu valtion hoidettavaksi. Tilanne kuitenkin on se, että ministeriöni käytössä on tietty määrä valtion ostoliikenteeseen suunnattavaa rahaa. Määrä ei ole päätä huimaava. On siis pakko arvioida joillakin mittareilla sitä, mihin valtion rahaa laitetaan. Keskeinen mittari on matkustajamäärä. Liikennepoliittisesti olisi aivan mahdotonta lakkauttaa jotain muuta, enemmän matkustajien käyttämää vuoroyhteyttä ja suunnata lakkautetun vuoron rahat muualle. Miten sen voisi perustella? Monella muullakin ostamallamme liikenteellä on myös aluepoliittisia perusteita ja enemmän matkustajia.

Kun alue pitää jotain liikennettä erityisen suuressa arvossa ja joka palvelee myös alueen elinkeinopoliittisia tavoitteita, ei mielestäni ole kohtuutonta edellyttää alueen omaa panostusta. Ilman liikennettä Rovaniemi-Kemijärvi ei ollut missään vaiheessa jäämässä, koska välillä liikennöi busseja. Samalla tavoin edellytämme alueen panostusta Itä-Savon kunnilta, jotka maksavat puolet alueen lentoliikenteestä ja Vaasan seutukin merkittävän osan merenkurkun liikenteestä. Alueen oman osallistumisen vaatimus on siis myös eri alueiden välinen tasa-arvokysymys. Näin siis silloin kun muut liikennepoliittiset perustelut eivät riitä valtion kokonaan maksamaksi liikenteeksi.

Asetan sovitun työryhmän pohtimaan Lapin liikennepoliittisia haasteita lähiviikkoina. Mikäli työryhmä keksii paremman tavan turvata junaliikenne Rovaniemi – Kemijärvi välillä, voidaan uusia ratkaisuja nähdäkseni tehdä jo ensi vuoden kuluessa.

Kemijärven puolesta olen siis työskennellyt koko tämän ajan. Alueella minut on monissakin yhteyksissä leimattu Lappia ymmärtämättömäksi etelän asukiksi. Nämä määrittelyt minua ja puolta sukuani siellä pohjoisessa ovat ihmetyttäneet.

Susanna Huovinen
Liikenne- ja viestintäministeri