Hyvä lukija !

On aika koota ajatukset vaalikauden viimeiseen välitilinpäätökseen. Tiedoksi niille lukijoille, jotka eivät ole aikaisempia välitilipäätöksiä lukeneet tiedoksi, että tämä on siis neljäs kerta kun kokoan kuluneen vuoden tapahtumia yhteen asiakirjaan. Pidän tätä hyvänä tapana kertoa kansanedustajan työstä, isoista linjoista ja pienistä yksityiskohdista tavalla, jota ei varmasti lehtien palstoilta löydä. Tavoitteenani on siis ollut informoida kansalaisia eduskunnan tekemisistä ja samalla lisätä vuorovaikutuksellisuutta päätöksentekijöiden ja kansalaisten välille.

Aikaisemmat välitilinpäätös- asiakirjat kulkivat keväästä kevääseen. Kolmas välitilinpäätös oli kuitenkin erilainen, koska päädyin siihen, että on parempi siirtyä kalenterivuoden mukaiseen rytmiin. Tämä neljäs välitilinpäätös on siis ensimmäinen kokonaiselta kalenterivuodelta 2002 tehty kooste.

Ensimmäinen välitilinpäätökseni kuvaili tuntemuksiani kansanedustajaksi valituksi tulemisen jälkeen ja kokemuksia ensimmäisestä vuodesta eduskunnassa. Siitä löytyy tietoa muun muassa eduskunnan päivittäisestä työrytmistä, työn luonteesta ja menettelytavoista. Toisessa välitilinpäätöksessä kuvasin esimerkiksi politiikan arkipäivää; päätöksenteon vaikeutta ja päätösten vaikutuksia. Kerroin siinä myös tekemistäni systemaattisista kuntavierailuista kaikkiin 30 keskisuomalaiseen kuntaan ja virkamatkoista, joille kansanedustajana osallistuin.

Kolmannessa välitilinpäätöksessä kuvailin muutaman ison ja merkittävän asiakokonaisuuden käsittelyä eduskunnassa. Näitä olivat ilmastostrategia, ydinjätteen loppusijoitus, hallituspuolueiden niin sanottu juhannuspaketti ja parisuhdelaki. Lisäksi kerroin koko maailmaa järkyttäneestä terrorismista eduskunnan näkökulmasta. Näitä välitilinpäätöksiä voit kysyä joko sähköisessä muodossa tai paperiversioina avustajaltani Sari Rimmiltä ().

Kun vaalikausi alkaa olla lopussa, on aika siis paitsi kertoa menneessä, suunnata katsetta myös tulevaan. Olen ehdokkaana myös tulevaan eduskuntaan ja toivon, että saan keskisuomalaisten tuen jatkaakseni työtäni. Miksi näin toivon, siitä tämän välitilinpäätöksen lopussa.

Haluan kuitenkin jälleen kerran kiittää kaikkia minua työssäni tukeneita ja auttaneita ihmisiä. Ilman avopuolisoani Timoa en jaksaisi tämän työn raskaimpia puolia. Muu lähipiirini joutuu auttelemaan milloin auton katsastuksissa, milloin kaupassa käynneissä. Vanhemmilleni Mirjalle ja Erkille suurkiitos. Pikkuveli Pertti on huolehtinut monesta kiireisestä asiasta. Pikkuveljelle siis iso kiitos vaikka välillä isosiskon rooli ottaa liian suuren tilan.

jantusena. Kiitos kaikesta hänelle. Myös laaja taustaryhmäni ansaitsee kiitokset, sillä moni idea on lähtöisin juuri tästä joukosta. Vuosi eduskunnassa olisi ollut myös tuhat kertaa tylsempi ilman edustajakollegoita Filatov, Paasio, Rahkonen, Tahvanainen ja Viitanen. Yhdessä heidän kanssaan muodostamme eduskuntaryhmämme Kuusikon, jonka kanssa kiersimme vuoden 2002 aikana jokaisen kotipaikkakunnalla niin oikean politiikan kuin poliittisen satiirinkin merkeissä.

Erikoinen tammikuu; kansainvälinen tilanne ja uusi euro

Vuoden 2002 tammikuu jää eduskunnan historiaan. Se on harvoja kertoja, jolloin eduskunta on tammikuun normaalin tauon aikana kutsuttu koolle välttämättömiä päätöksiä varten. Kyseessä olivat kansainväliset toimet ja Suomen osuus Afganistanissa, joihin tarvittiin eduskunnan hyväksyntä.

Tammikuu on perinteisesti eduskunnan istuntovapaata jolloin edustajilla on aikaa tehdä työtä omassa maakunnassa, tavata kansalaisia ja hoitaa asioita, joita ei normaaleilla työviikoilla välttämättä ole aikaa tai mahdollisuutta tehdä. Heti vuoden alkupäivinä saimme Jyväskylään vieraaksi ulkoministeri Erkki Tuomiojan, joka ilmoittautui SDP:n puheenjohtajavaaliin juuri Jyväskylässä.

Sain järjestää Erkin ohjelmaan käynnin Voionmaan koululla ja harvoin oppilaat istuvat niin hiljaa kuin tuolloin istuivat. Kansainvälinen tilanne kiinnosti oppilaita kovasti. Itse kysyin viimeisenä kysymyksenä, onko ulkoministerillä jo lompakossa uusia euroja. Muutama kolikko taskun pohjalta löytyi, mutta aivan kuin me muutkin myös ulkoministeri myönsi, että uuden opettelua on edessä.

Tammikuun aikana osallistuin muun muassa sairaanhoitopiirin eläkkeelle jäävien juhlaan, jossa esitin tervehdyksen. Vierailin Jämsän Järvenkylässä  työväenyhdistyksen Kuukahveilla ja Kuhmoisissa työväenyhdistyksen keskustelu- tilaisuudessa. Tammikuun puolivälissä osallistuin MTV3 aamuohjelmaan, jossa keskustelimme toisen talousvaliokunnan jäsenen Pekka Kuosmasen kanssa ydinvoiman lisärakentamisesta. Minä vastustin ja Pekka oli puolesta. Ihan hyvä ja rauhallinen keskustelu, josta tuli paljon hyvää palautetta. Tammikuun ohjelmaan kuului myös vierailu Suolahden eläkkeensaajien tilaisuudessa ja ydinvoiman lisärakentamisesta järjestetty paneelikeskustelu Jyväskylässä.

Mieleeni on lisäksi lähtemättömästi jäänyt vierailu Vaajakoskella peruskoulun ala-asteen oppilasryhmien luona. Harvoin joutuu niin kovan paikan eteen kuin puhumaan politiikasta kuudenluokkalaisille. Silti kumpikin tunti lähes 40 oppilaan kanssa olivat tosi mukavia. Hyvin tiedettiin kuka on tasavallan presidentti, eduskunnan puhemies ja pääministeri. Lapset esittivät myös paljon kysymyksiä. He olivat kiinnostuneita muun muassa siitä, saanko juoda niin paljon kahvia ilmaiseksi kuin haluan ja onko valtio ostanut minulle auton. Ihan normaaleilla politiikan aiheilla ei lasten eteen kannatakaan mennä, mutta ilmeisesti onnistuin jotenkuten, koska lähtiessäni lapset pyysivät nimmareita ! Se oli täysin uusi tilanne kansanedustajalle.

Kiireinen kevät; ydinvoiman lisärakentamisen pohdintaa ja terveyspolitiikkaa

Eduskunnan kevät 2002 oli hyvin kiireinen. Monia isoja asioita tuli käsittelyyn valiokunnissa ja päätökseen istuntosalissa. Eniten omia valiokuntiani työllisti tietysti ydinvoiman lisärakentamisen käsittely, joka oli esillä tulevaisuusvaliokunnassa ja josta talousvaliokunta teki mietinnön varsinaista salikäsittelyä varten.

Kevät oli itselleni paitsi mielenkiintoinen myös aika raskas, koska olin talousvaliokunnassa niitä harvoja, jotka vastustivat lisäydinvoimaa. Oman ryhmäni kaikki muut talousvaliokunnassa olevat edustajat kannattivat lisärakentamista. Välillä keskustelu valiokunnassa kävi todella kuumana ja sanan säilä heilui. Mutta se kuuluu asiaan silloin kun käsitellään asiaa, joka on kauaskantoinen ja merkittävä ja jota tiedotusvälineet herkeämättä seuraavat.

Lopulta sali hyväksyi talousvaliokunnan mietinnön, jonka kantana oli ydinvoiman lisärakentamisen hyväksyminen. Näin demokratia toimii ja siihen olen itse ainakin tyytynyt enkä ole käynyt syyttelemään ketään. Jokaisella oli ratkaisussa omat perustelunsa ja tiedän, että monille edustajille päätös oli todella vaikea, koska perusteluja löytyi kumpaankin ratkaisuun päätymiseksi.

Itselleni tärkeintä oli se, etten olisi halunnut siirtää meidän sukupolvemme energiantuotannon päästöjä eli vaarallista ydinjätettä tulevien sukupolvien riesaksi.

Alkuvuosi oli meille demareille myös toisella tavalla vaikeaa aikaa, sillä pidetty puoluesihteerimme Kari Laitinen kuoli vaikean sairauden murtamana helmikuussa. Olimme yhdessä monen kollegan kanssa saattamassa toveria viimeiselle matkalle ja jotain Karin suosiosta varmasti osoitti se laaja joukko, joka tuona helmikuun lopun lauantaina kokoontui Hämeenlinnassa.

Eduskunnassa kävi jälleen paljon vieraita Keski-Suomesta. Meillähän on sellainen tapa, että edustajat voivat isännöidä tai emännöidä vierasryhmiä itsekseen, mutta aika monella kollegalla on sama tapa kuin minullakin, että pyydän myös muita keskisuomalaisia edustajia tervehtimään omia vierasryhmiäni, jos heillä siihen vain on aikaa. Vieraat piristävät omaakin päivärytmiä vaikka välillä valiokuntatyön tai muiden kiireiden vuoksi vieraiden tapaamisaika osoittautuukin liian lyhyeksi. Asioita ja keskusteltavaa olisi niin paljon.

Kevään ainoa välikysymys koski kansalaisten saamia lääkäripalveluita. Pidin tätä välikysymyksen aihetta jokseenkin outona, koska pari viikkoa välikysymyksen jälkeen oli määrä julkaista kansallisen terveysprojektin tulokset. Miksi aihetta piti siis repostella juuri tuolloin kun tiedettiin, että asiantuntijat olivat tehneet koko talven paljon töitä, saadakseen poliittisille päätöksentekijöille ratkaisuja julkisen terveydenhuollon turvaamiseksi.

Aihe oli tietysti läheinen itselleni, koska sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtajana olin seurannut tarkasti terveyspoliittista keskustelua ja tiesin vaikean tilanteen mm. leikkausjonojen suhteen omassa sairaalassamme. Tuntui vain, että keskustaoppositio halusi kerätä poliittisia irtopisteitä tällä meille kaikille tärkeällä asialla.

Terveysprojektista saatiinkin lukuisia ehdotuksia, joita on ryhdytty toteuttamaan. Muuan muassa valtion lisärahoitus kunnille hoitojonojen purkuun tarkoittaa sitä, että moni keskisuomalainenkin potilas saa hoidon nopeammin.

Terveysprojekti on silti vasta alkua. Kallistuvat lääke- ja hoitokustannukset, väestön ikääntyminen ja palvelujen tarpeen kasvu tarkoittaa jatkuvasti kohoavia kustannuksia terveydenhuollossa. Mikäli julkinen terveydenhuolto ja sairaanhoito halutaan säilyttää nykytasolla, tarvitaan tähän toimintaan tulevaisuudessa lisää euroja. Mutta tarvitaan myös rakenteellisia toimia. Näitä esitti myös terveysprojekti.

Rakenteellisia toimia kavahdetaan usein, koska niiden ajatellaan väistämättä tarkoittavan esimerkiksi henkilöstön vähentämistä. Minä tarkoitan rakenteellisilla toimilla kuitenkin sellaisia toimenpiteitä, joilla voidaan saada säästöä esimerkiksi laitteistoista ja käyttää tämäkin raha tarpeellisen lisähenkilöstön palkkaamiseen. Kysymys kuuluu vaikkapa niin, että kannattaako kaikkien Jyväskylän seudun kuntien hankkia omat, kalliit laboratoriolaitteet terveyskeskuksiin, kun voitaisiin keskittää tutkimustoiminta lähellä olevaan sairaalaan? Säästyvillä varoilla voitaisiin palkata lisää henkilökuntaa tärkeisiin hoitotehtäviin.

Usein ihmiset pelkäävät myös palvelujen heikentymistä tällaisten toimintojen keskittämisen seurauksena. Tänä päivänä kuitenkin esimerkiksi tietotekniikka tarjoaa aivan uusia mahdollisuuksia myös terveydenhuollon alalla. Testitulokset kulkevat sähköisesti ympäri maakuntaa ja tämä antaa terveyskeskuksissa työskenteleville lääkäreille hyviä konsultointimahdollisuuksia keskussairaalan erikoislääkäreiden kanssa. Voidaan myös ajatella, että palveluiden pitäisi jopa mennä lähemmäksi asiakasta. Eikö tietyt laboratoriokokeet voisi ottaa potilaan kotona, jolloin potilaan ei tarvitsisi liikkua vaan palvelu liikkuisi hänen luokseen?

Tämä on tällaista tulevaisuuden pohdintaa. Tärkeintä on ymmärtää, että kaikki erilaiset ratkaisut ovat mahdollisia, koska kansalaisten valitsemat ihmiset näistä asioista viime kädessä päättävät. Ennen päätöstentekoa on tietysti tehtävä tarkat laskelmat ja suunnitelmat, jotta tiedetään miten mahdolliset muutokset vaikuttavat työntekijöiden ja palvelujen käyttäjien arkeen.

Terveysprojekti oli osoitus siitä, että hallituksen piirissä ainakin halutaan näitä asioita avoimesti puntaroida ja tuoda esiin erilaisia vaihtoehtoja. Suurin oppositiopuolue Keskusta sen sijaan on ollut tällä vaalikaudella tasapuolisen linjaton. Ainoa tunnistettava linja oppositiopolitiikassa on ollut se, että Kepu lupailee kaikkea hyvää kaikille. Todellisista laskelmista ei voida näiden ehdotusten yhteydessä puhua, koska Kepu ei ole kertaakaan tällä vaalikaudella kyennyt tekemään vaihtoehtobudjettia. Yhteensä näitä parannusehdotuksia on kertynyt monen miljardin euron edestä.

Yhteenvetona eduskunnan keväästä voisi vielä todeta sen, että kaikkiaan meillä oli kevätkaudella istuntoja 82, joista kyselytunteja 17. Valtioneuvosto antoi 5 selontekoa ja välikysymyksiä käsiteltiin yksi. Hallitus antoi vuoden 2002 kevätistuntokaudella yhteensä 88 hallituksen esitystä, joista hyväksyttiin 39. Loput jäivät valiokuntiin odottamaan syksyn eduskuntatyön alkua. Edellisiltä valtiopäiviltäkin siirtyi 60 esitystä, joista 49 hyväksyttiin. Eli monta asiaa saatiin päätökseen, mutta silti syksyllekin jäi tehtävää.

Kevätkaudella henkilökohtaiseen elämään surua toi se, että avopuolisoni Timon isoisä ja oma Kalevi-pappani kuolivat molemmat parin viikon sisällä. Oman papan kuolemasta sain tiedon työmatkalle Madridiin. Onneksi mukanani oli ihmisiä isolla I:llä, jotka auttoivat ja tukivat. Tulin kuitenkin kotiin heti seuraavalla koneella, josta tilaa löytyi. Toisaalta myös iloisempia juhliakin vietettiin, kun pikkuveli kirjoitti ylioppilaaksi.

Puoluekokous ja kesä

Sosialidemokraatit kokoontuivat 39. puoluekokoukseensa Tampereelle 6.-8.6.2002. Kokouspaikkana oli upea Tampere-talo, jossa oli tilaa puoluekokouksen eri toiminnoille. Olin itse ensimmäistä kertaa puoluekokousedustajana vuonna 1993 ja sen jälkeen kaikissa kokouksissa. Nyt oli siis pitkästä aikaa mahdollisuus olla kokouspaikalla seuraajana. Keski-Suomessahan puoluekokousedustajien paikoista käydään tiukka vaali, johon istuvat kansanedustajat eivät periteisesti ole osallistuneet. Viime puoluekokous kesällä 1999 Turussa oli osaltani poikkeus, koska silloin olin sekä kansanedustaja että puoluekokousedustaja. Syynä oli se, että puoluekokous- edustajien vaali käytiin ennen eduskuntavaaleja.

Tässä puoluekokouksessa oli ensimmäistä kertaa käytössä hieman uudenlainen kokousrytmi. Kokouksen asialistalle oli otettu erilaisia teemakeskusteluja, joiden avauksina toimivat sekä Lipposen että Tuomiojan ja uuden puoluesihteerin alustukset. Samalla nämä teemakeskustelut toimivat niin sanottuina lähetekeskusteluina valiokuntien käsittelylle. Uutta oli myös se, että jokainen puoluekokousedustaja oli jäsenenä jossakin valiokunnassa. Ennen vain muutamat edustajat piiristä pääsivät mukaan valiokuntien työhön. Yleensä he olivat pitkään mukana olleita, kokeneita tovereita joten itse en esimerkiksi kolmessa puoluekokouksessa ollut kertaakaan valiokunnan jäsen.

Nämä uudet käytännöt vaikuttivat kokouksen asialistaan siten, että puherumbalta varsinaisessa kokoussalissa vältyttiin. Aikaisemmin esimerkiksi aloitteista käytettiin puheenvuoroja kokoussalissa, nyt keskustelut pyrittiin siirtämään valiokuntiin. Varmasti tämä uusi kokouskäytäntö aiheutti myös kritiikkiä, mutta toisaalta kokouskäytäntöjä on aina tietyin väliajoin syytä tarkistaa. Ja kieltämättä, aikaisempi tyyli tuntui joskus tosi kurjalta, kun kokous jatkui pitkälle yli puolenyön eikä salissa ollut montakaan edustajaa paikalla.

Valiokuntatyöskentely oli tosin tässäkin kokouksessa sijoitettu myöhään iltaan ja yöhön tai aikaiseen aamuun eikä sekään kokousedustajien kannalta ollut paras mahdollinen ratkaisu. Itse mietin pitkään, käytänkö kokouksessa puheenvuoroa lainkaan. Meillä kansanedustajillahan on puoluekokouksissa läsnäolo- ja puheoikeus. Päätin kuitenkin puhua kansainvälisyyttä käsittelevässä asiakohdassa, koska halusin muistuttaa tovereita rasismin ja muukalaisvihan nousun mahdollisuudesta myös meillä. Lisäksi halusin puoluekokouksen arvokkaalta paikalta vaatia kehitysyhteistyö- määrärahojen nostoa - asia, josta olen puhunut useasti eduskunnassakin. Halusin myös muistuttaa kehitysyhteistyöjärjestöjen tärkeästä työstä ja siitä, että jokainen puoluekokousedustaja voisi omalla paikkakunnallaan vaikuttaa siihen, että kehitysyhteistyö etenee. Esimerkkinä mainitsin Taksvärkki ry:n työn.

En valitettavasti ehtinyt seurata tuota kansainvälisyydestä ja globalisaatiosta käytyä keskustelua juurikaan, koska samaan aikaan oli esiintymisryhmällämme eduskunta- ryhmän nuorilla naisilla, Kuusikolla ensimmäinen yhteinen harjoitus perjantai-illan esitystä varten. Treenasimme itse käsikirjoittamaamme Tampereella tapahtuu -hallitusparodiaa muutaman kerran. Ei sujunut kovin hyvin ja suoraan sanottuna alkoi jännittää, miten itse esitys onnistuisi.

Kokous jatkui aikaisin seuraavana aamuna valiokuntien työskentelyllä. Radio Suomen toimittaja Jari Niemelä oli jo aikaisemmin pyytänyt minut haastatteluun. Mukana olivat myös kokousedustajat Laura Tuomisto ja Osku Pajamäki Helsingistä.

Keskustelimme tulevasta puoluejohtajavalinnasta ja kävimme läpi edellisen päivän puheenvuorojen päällimmäisiä aiheita. Puoluekokous jatkui puolueen puheenjohtajan valinnalla. Asiakohdassa sallittiin minuutin mittaiset ehdokkaiden kannatuspuheen- vuorot. Niitä käytettiin yhteensä 58 kappaletta. Sen jälkeen kokousedustajat pääsivät odotettuun äänestykseen ja sen tuloksena Paavo Lipponen valittiin jatkamaan SDP:n puheenjohtajana.

Lipposen puhe valinnan jälkeen liikutti varmasti muitakin kuin minua. Tavatessani Ekin käytävällä myöhemmin hän kuvaili tuntemuksiaan himolenkkeilijälle ominaiseen tyyliin: olo on kuin pitkän juoksulenkin jälkeen.  Kaiken kaikkiaan oli hienoa, että saimme puoluejohtajan merkittävästä tehtävästä keskustelun ja vaalin. Uskon, että moni asia oli ilman tätä asetelmaa jäänyt kokouksessa sanomatta. Puheenjohtajavaalin jälkeen käytiin puoluesihteerivaali, joka alkoi kolmen puoluesihteeriehdokkaan lyhyillä esittelypuheenvuoroilla. Valituksi tuli suurella äänimäärällä Eero Heinäluoma.

Loppuiltapäivän valintoja olivat vielä puoluehallitus ja varapuheenjohtajat. Mielestäni oli hienoa, että kahden helsinkiläisen miehen lisäksi johtokaartiin valittiin kaksi nuorta naista; Tarja Filatov Hämeenlinnasta ja Säde Tahvanainen Joensuusta. Molemmat päteviä ja osaavia naisia joten ei heitä pelkän iän takia valittu!

Perjantaipäivän muiden keskustelujen seuraaminen meni osaltani hiukan pipariksi, koska Kuusikon esityksen valmistelu ja harjoitukset veivät aikaa. Piti vielä juosta kaupoilla tekemässä esitystä varten viime hetken hankintoja kuten roolihenkilölleni Niinistölle nicorettepaketti ja hiuspinnejä, jotta kaikkien hiukset saatiin tiukasti peruukkien alle.

Kuitenkin ennen varsinaista esitystä olimme vielä Ajankohtaisen kakkosen haastattelussa. Toimittaja oli kiinnostunut mm. siitä, miksi nuorille naisille on politiikassa nyt tilausta. Itse muistutin, että pääosa esimerkiksi eduskunnan valiokuntien naispuheenjohtajista on keski-ikäisiä, kokeneita ja taitavia naisia. Joten emme me nuoret naiset tätä ruljanssia kyllä millään tavoin pyöritä vaan kaiken ikäisiä päättäjiä tarvitaan kaikille päätöksenteon tasolle. Lisäksi mielestäni on kyse koko yhteiskunnan ilmiöstä. Miksi muuten parhaassa työiässä olevat, lapsensa tehneet naiset joutuvat ulos työmarkkinoilta.

Haastattelun jälkeen tapasin vielä lyhyesti Keski-Suomen piirin edustajia piirihallituksen kokouksessa. Sen jälkeen olikin jo kiire Kuusikon kenraali- harjoitukseen, joka meni ihan hyvin. Silti vielä hirvitti, että suurelle yleisölle pitäisi esittää "teos", jota oli harjoiteltu koko porukalla vain muutama kerta. Esitys kuitenkin sujui todella hyvin, emme tehneet yhtään selkeää mokaa. Yleisökin tuntui nauttivan esityksestä ja kiitoksia tuli jälkeenpäin runsaasti. Oli mukava, että saatoimme ilahduttaa puoluekokousväkeä ilahduttaa esityksellä, jota itse olemme sanoneet omaksi tyky -toiminnaksemme.

Viimeisen kokouspäivän ohjelma sisälsi muun muassa SDP:n Ihmisoikeuspalkinnon luovuttamisen, jonka teki solidaarisuusrahaston puheenjohtaja Kalevi Sorsa. Palkinto myönnettiin Ihmisoikeusliiton rasismin ja muukalaisvihan vastaiselle, Rasmus -verkostolle. Puoluekokousväki osoitti seisaaltaan suosiotaan pitkään kuultuaan palkinnon perustelut. Koska olen mukana Ihmisoikeusliiton toiminnassa, olen varmaan hiukan jäävi arvioimaan palkinnon oikeaa osoitetta. Silti olin hyvin ylpeä, että sosialidemokraatit palkitsivat juuri tässä ajassa rasismin vastaisen työn. Mikäpä onkaan parempi tapa irtisanoutua kerta kaikkiaan rasistisista ilmiöistä.

Toinen juhlahetki oli kun puolueen 22 uutta kunniajäsentä kutsuttiin. Jyväskylästä kunniajäsenen arvostetun tittelin sai Paavo Virtanen. Onnea vielä kerran Paavolle! Puheenjohtaja Lipponen kiitti kunniajäseniä heidän tekemästään työstä sosialidemokratian hyväksi muistuttaen muun muassa, että juuri kunniajäseneksi nyt kutsutut toverit ja heidän ikäluokkansa laittoi liikkeelle hyvinvointivaltion rakentamisen. Lipponen totesi myös, että tämän työn jatkaminen on meille seuraajille kunnia-asia ja että kunniajäsenet ovat omalla pitkäaikaisella toiminnallaan osoittaneet, millaista voimaa sosialidemokraattisesta liikkeestä löytyy.

Kunniajäsen Pauli Burman kiitti kunniajäsenten puolesta ja teki sen tavalla, joka sai ainakin minut pyyhkimään silmiäni. Siinä puheessa oli sellaista aatteen paloa, joka nostatti kylmät väreet iholle. Myös Burman ja muut kunniajäsenet saivat täydeltä salilta pitkät, seisten taputetut aplodit. Ja he olivat ne kyllä täysin ansainneet!

Puoluekokouksista lähtiessä on aina jäänyt mieleen päällimmäiseksi tietty haikeus. Niin nytkin. Jotenkin sitä kokee usean päivän ajan olevansa suurta joukkoa ja sitten yhtäkkiä olemmekin taas niitä pienempiä ryhmiä ja yksilöitä. Tampereen kokouksen henki herätti selvästi myönteistä palautetta niin mediassa kuin koko demarikentässä. En kirjannut tähän juurikaan niitä konkreettisia ja tärkeitä linjauksia, joista puoluekokous päätti. Ne ovat nähtävissä muun muassa SDP:n nettisivuilla. Halusin kirjata niitä tapahtumia, jotka päällimmäisinä mieleeni jäivät. Seuraava puoluekokous pidetäänkin sitten Jyväskylässä.

Kesä oli helteinen ja leppoisa. Vietimme suurimman osan loma-ajastamme Keski-Suomessa. Kulutimme kesäteattereiden penkkejä muun muassa Jyväskylässä, Äänekoskella ja Uuraisilla. Myös Joutsan Joutopäivillä pistäydyimme ohi ajaessamme. Ainoa työhön liittyvä tapahtuma heinäkuussa oli Höytiän kyläpäivän politiikan paneelikeskustelu, johon minua on useana vuonna pyydetty, mutta johon en ole aiemmin päässyt. Keskustelu oli vilkasta ja pääsimme jopa hieman väittelemään kollegoiden kanssa. Koko kesän ehkä ainoa sadepäivä sattui tuolle lauantaille ja se hieman häiritsi ainakin kuulijoita.

Elokuussa alkoivat jo työasiat. Muun muassa Rauhanpuolustajat järjesti Nato-keskustelun Jyväskylän Kumppanuustalolla. Itse järjestin jo perinteisen kesätoimittajien retken Helsinkiin. Eduskunnassa politiikan toimittajan työstä kertoivat Martta Nieminen Hesarista ja Tiina Virtanen Demarista. Eduskuntaan tutustumisen jälkeen menimme opetusministeri Maija Raskin vieraiksi. Elokuussa eduskuntaryhmän työvaliokunta kokoontui Kotkassa ja koko ryhmä Mikkelissä.

Teimme myös keskisuomalaisten demariedustajien yhteisen vierailun Saarijärvelle. Elokuussa käynnistyivät myös sairaanhoitopiirin erilaiset kokoukset ja myös kaupunginvaltuusto kokoontui. Eli monenlaista toimintaa oli ennen varsinaisen eduskuntatyön aloitusta.

Eduskunnan kuuma syksy; Soneraa ja budjettia

Jo loppukesästä oli alkanut näkyä merkkejä siitä, että Sonera nousisi poliittisen syksyn kuumaksi aiheeksi. Näin sitten kävikin. Kun eduskunta aloitti syysistuntokauden 3.9. saimme heti ensimmäisessä istunnossa hallitukselta Soneraa koskevan tiedonannon. Tiedonanto on hallituksen väline tuoda eduskuntaan ajankohtaisiksi katsomiaan asioita. Tiedonanto menee valiokunnan käsittelyyn toisin kuin pääministerin ilmoitus, josta käydään vain salikeskustelu. Näin meneteltiin edellisenä syksynä muun muassa terroristi-iskujen jälkeen. Myös syksyllä 2002 tapahtuneesta, järkyttävästä Myymannin pommiräjähdyksestä annettiin pääministerin ilmoitus.

Kun kuulin tiedonannon tulevan eduskuntaan, tiesin, että se todennäköisesti käsitellään talousvaliokunnassa. Talousvaliokunta on tehnyt koko vaalikauden paljon töitä, ja ollakseni rehellinen ajattelin, että tämäkin vielä meille !

Pöydälle oli keväältä jäänyt merkittäviä lakipaketteja kuten luottolaitostoimintaa säätelevä iso lakikokonaisuus ja monia muita hallituksen esityksiä sekä kasa Euroopan Unionin asioita. Työtä siis olisi ollut ilman Soneraakin. Mutta kyllä syksy muodostui todella mielenkiintoiseksi Soneran parissa, sitä ei käy kieltäminen.

Koko Soneran julkinen repostelu oli enemmän tai vähemmän lähtenyt liikkeelle nimettömästä nettikirjasta, jossa väitettiin Soneran entisen toimitusjohtajan, Relanderin tehneen suuri virheitä yhtiön hoidossa. Itse olen sitä mieltä, ettei nimettömien paljastusten perässä ole syytä laukata. Suurempi syy Soneran esiin nousemiselle olivatkin ehkä kuitenkin ne merkittävät alaskirjaukset, jotka Saksan UMTS- kauppojen osalta tehtiin. Kyseessä oli todella merkittävä summa yhtiön liikevaihtoon verrattuna. Niinpä julkisuus ja myös poliittiset päätöksentekijät kiinnostuivat siitä, miksi näin suuri riski otettiin ja maksettiin ilmasta miljardeja markkoja.

Talousvaliokunta kuuli laajan joukon maamme parhaita asiantuntijoita näissä kysymyksissä. Luonnollisesti myös yhtiön entiset toimitusjohtajat, silloinen hallitus, nykyinen johto sekä entinen ja nykyinen liikenne- ja viestintäministeri olivat kuultavanamme. Ja lukuisa joukko muita ihmisiä. Koko syksy kului Soneran merkeissä talousvaliokunnassa. Lopputulosta en selosta tässä, koska se on erittäin laaja ja monimutkainen kokonaisuus. Sain kuitenkin kunnian pitää asian palautekeskustelussa ryhmämme puheenvuoron ja se löytyy eduskunnan nettisivuilta. Siitä selviää Sonera-asian keskeisimmän johtopäätökset.

Samaan aikaan kun talousvaliokunta tahkosi Soneran kimpussa, tulevaisuusvaliokunta keskittyi sananmukaisesti tulevaisuuteen. Jo keväältä valiokunnan pöydälle jäi keskeneräisenä hallituksen tulevaisuuselonteko: Alueellisesti tasapainoisen kehityksen Suomi 2015. Tässä asiakirjassa hallitus hahmotteli sitä, miten Suomi kehittyisi pitkälle tulevaisuuteen alueellisesti tasapainoisemmin kuin viime vuosina. Myös työllisyyttä, maahanmuuttoa ja teknologian hyödyntämistä pohdittiin.

Tulevaisuusvaliokunta on myös kuullut asiasta laajan joukon asiantuntijoita ja tehnyt omaa vastaustaan hallituksen selontekoon koko syksyn. Kokousaikatauluakin jouduttiin tämän vuoksi tiivistämään ja ottamaan käyttöön yksi ylimääräinen kokousaika. Valiokunta sai oman vastauksensa valmiiksi joulukuussa ja tulevaisuusselonteosta keskusteltiin tammikuun alussa suuressa salissa. Oma puheenvuoroni aiheesta löytyy eduskunnan nettisivuilta.

Istuntosalissa käytiin budjettilakien lähetekeskusteluja pitkin syksyä. Monia isoja asioita tulee vuosittain eduskunnan käsiteltäväksi juuri budjetin yhteydessä. Hallituksen budjettiesitys sisälsi monta hyvää hanketta muun muassa juuri hoitojonojen purkuun ja muuhun terveysprojektin käynnistämiseen tarkoitetut määrärahat.

Demarien ministeriryhmä oli tehnyt jo hallituksen budjettiriihessä ison väännön, kun Niinistö yritti tuoda veronalennuksia suurituloisille siten, että hallitusryhmien sopimat hyvinvointisatsaukset eivät olisi olleet mukana budjetissa. Tämän lisäksi valtiovarain- ministeri ei ollut ottanut omaan ehdotukseensa niin ikään eduskunnassa jo sovittua eläkeläisten ylimääräisen sava- maksun poistamista. Nämä torjuttiin budjettiriihessä sekä saatiin lisäeuroja aktiiviseen työvoimapolitiikkaan.

Eduskunnan koko syksyn kestäneessä budjettikäsittelyssä saatiin hallitusryhmien kesken aikaan tiettyjä lisäyksiä hallituksen esitykseen. Tosin näistäkin lisäyksistä Niinistö veti herneet nenäänsä ja väitti eduskunnan paisutelleen budjettia vaalien alla. Tästä ei kuitenkaan ollut kyse ja sen tiesi toki valtiovarainministerikin, mutta hän taitaa jo olla oman tyylinsä vanki ja toistelee samoja lauseita joka vuosi eduskunnan edessä.

Muutamia eduskunnan tekemiä lisäyksiä mainitakseni; asuntojen korjaus- rakentamiseen, aktiiviseen työvoimapolitiikkaan, aikuisten ammatilliseen koulutukseen ja homekoulujen korjaamiseen tuli lisärahoitusta. Lisäksi lisäresursseja suunnattiin liikenteen investointeihin ja esimerkiksi ruuhkainen Jyväskylä Kirri saadaan turvallisemmaksi eduskunnan rahoituksen turvin.

Eduskunta jatkanee istuntojaan helmikuun puoliväliin ja sen jälkeen kansanedustajat siirtyvät vaalikentille. Ja aika hurjaa vauhtia aikataulut tuntuvat täyttyvän. Toivottavasti vaalikeskustelu käy vilkkaana ja kansalaiset näin aktivoituvat äänestämään innokkaasti, mutta vielä on noin kuukausi aikaa tehdä valmiiksi ne kymmenet keskeneräiset lakiesitykset, jotka eduskunnassa ovat vireillä. Eli eduskunta tekee lujasti töitä vaalikauden loppuun saakka.

Vaalikauden loppusaldo

Vaalikauden loppusaldoksi istuvan hallituksen osalta voi hyvin antaa kouluasteikolla arvosanan 8 ja puoli. Monia kansalaisten kannalta tärkeitä asioita on saatu eteenpäin. Esimerkiksi työsopimuslaki paransi lainsäädäntöä siten, että työsuhteiden ketjuttaminen ilman merkittävää, perusteltua syytä muuttui huomattavasti vaikeammaksi. Näin myös oma viime vaalien iskulauseeni Pois pätkätyöt - tilalle hyvin nukutut yöt! on edennyt ainakin jonkin verran. Edelleen ongelmia on, mutta ainakin lainsäätäjä hyppäsi tässä asiassa käytännön elämän kärryille.

Tärkeintä vaalikauden aikana on ollut se, että työllisyys on parantunut. Vaikkakin hitaasti, suunta on kuitenkin oikea. Vain työn kautta voimme ylläpitää hyvinvointi yhteiskunnan julkiset palvelut. Niinpä järkevä talous- ja työllisyyspolitiikka on edelleen tärkein tavoite. Täystyöllisyys on aivan todellinen tavoite ja se on meidän sosialidemokraattien tavoite.

Kansalaiset sanovat usein, että puolueet ovat kaikki samanlaisia. Neljän vuoden työskentely eduskunnassa on vain vahvistanut näkemystäni siitä, että näin ei ole. Olemme valiokunnissa vääntäneet monista pienistäkin yksityiskohdista, joissa itse kunkin ihmisen ja edustamansa puolueen arvomaailma tulee hyvin selkeästi esiin. Puolueet ovat erilaisia, mutta nämä erot eivät välttämättä näy riittävän selkeästi kansalaisille median kautta.

Muutamia esimerkkejä: eräs kokoomuslainen kertoi kahvilassa, että hänen mielestään opintotuki pitäisi lakkauttaa, koska jokaisen olisi vastattava itse omasta opiskelustaan. Eräs kristillisdemokraatti on tehnyt esityksen siitä, että jokaisen avioeroa harkitsevan avioparin, jolla on alaikäisiä lapsia, pitäisi osallistua pakolliseen perheneuvontaan ennen kuin ero myönnetään.

Keskustan kansanedustaja totesi epävirallisessa yhteydessä, että päivähoito- järjestelmästä on luovuttava mikäli kodinhoidontukea ei koroteta.  Nämä siis yksittäisten edustajien mielipiteitä, joille tukea voi löytyä jopa omasta ryhmästäni eli ne eivät varmaan edusta puolueen kantaa, mutta kertovat jotain kyseisten ihmisten arvomaailmasta.

Niinpä onkin tavattoman tärkeää, että kansalaiset todella paneutuvat äänestys- päätökseensä. Se ei ole mikä tahansa päätös. Ehdokkaan ja äänestäjän yhtenevän arvomaailman löytäminen ei tapahdu vain vaalikuvia katselemalla.

Täytyy toivoa myös, että kukin puolue ja ehdokas tarjoilee samoja aatokset niin eduskunnassa kuin myös vaalikentillä. Turhat lupaukset jos mitkä, vievät kyllä kansalaisten mielenkiinnon pois politiikasta.

Hallitusvastuuta ei ole aina ollut helppoa kantaa. Demokratiassa päätökset tehdään porukalla ja kaikkia asioita ei olla voitu ratkaista siten kuin esimerkiksi meidän ryhmämme olisi halunnut. Ja tästähän demokratiassa tietenkin on kyse. Pitää saada kansalaisilta vaaleissa riittävän vahva valtakirja, jotta pääsee asioita hoitamaan haluamaansa suuntaan. Ja koska yksikään puolue ei Suomessa ainakaan näillä näkymin voi yksikseen muodostaa hallitusta, pitää huomioida myös hallituskumppanien näkemykset. Siksi joudutaan kompromisseihin.

Mutta kuten sanottua, monet asiat ovat myös parantuneet tällä hallituskaudella enkä suinkaan sano, etten olisi ylpeä saavutuksistamme, mutta en silti vielä ole tyytyväinen yhteiskuntamme tilanteeseen. Hallitusvastuun kantamista ei ole helpottanut se, että oppositio on valinnut tyylikseen joulupukkina toimimisen. Sieltä on koko vaalikauden ajan luvattu hoitaa kuntoon niin eläkeläisten, työttömien, opiskelijoiden kuin lapsiperheidenkin asiat. Se yllätti minut, miten helposti näillä vaatimuksilla päästään ratsastamaan julkisuudessa ilman, että joudutaan vastaamaan kysymykseen, miten kaikki hyvä rahoitetaan.

Istuva hallitus on joutunut työskentelemään todellisten lukujen, todellisen työttömyystilanteen ja todellisen valtionvelan kanssa toisin kuin oppositio, joka on voinut aina esiintyä jakelemassa kaikkea hyvää kaikille, kuin joulupukki konsanaan. Joulupukki ja opposition kyky hoitaa kaikki lupaamansa asiat, ovat yhtä todenperäisiä. Esimerkiksi suurin oppositiopuolue Keskusta, ei ole kertaakaan tällä vaalikaudella tehnyt omaa varjobudjettiaan, joka perustuisi edes vähänkin todellisiin lukuihin. Tähän ovat kuitenkin kyenneet monet pienemmät puolueet.

Kansanedustajan työ on välillä ollut todella rankkaa. Työ on aika yksinäistä vaikka yhdessä asioita hoidetaankin. Yhteydenpito ystävien, sukulaisten ja tuttavien kanssa on tupannut jäämään vähiin kireiden aikataulujen vuoksi. Se, miksi haluaisin kuitenkin jatkaa tätä työtä liittyy juuri tähän työhön. Haluan olla vaikuttamassa asioiden kulkuun ja koen, että olen tällä ekalla kaudella löytänyt oikean rytmin ja tavan tehdä työtä parhaalla mahdollisella tavalla, vaikuttavimmin. Yhä selkeämmin näen myös sen, että esimerkiksi toimivat, julkiset hyvinvointipalvelut eivät ole itsestäänselvyys vaan niiden säilyttämisen ja kehittämisen puolesta pitää taistella.

Omat vaaliteemani löydät nettisivuiltani ja tulevasta vaalilehdestäni, joka ilmestyy helmikuun lopussa.

Lopuksi

Toivon, että nämä välitilinpäätösasiakirjat ovat omalta osaltaan avanneet kansanedustajan työn arkea ja käytännön lainsäädäntötyötä. Tämä on ollut itsellenikin oivallinen tapa kirjata ylös monia sellaisia asioita, jotka varmasti ajan myötä olisivat unohtuneet. Kiitokset siis myös teille lukijoille mielenkiinnosta, kaunista kevättä ja äänestysintoa.

SUSANNA HUOVINEN
kansanedustaja (sd)